Suurimman kiukun laannuttua Harrin oli vallannut epätoivo, joka muuttui lamaannuttavaksi toimettomuudeksi, jonka Tsygeltä tullut viesti oli viimein rikkonut. Tämä oli halunnut tietää, aikoiko Harri edelleen tulla Tsygen vanhempien hääpäivälounaalle vai menisikö hän yksin. Harri oli syöksynyt toimintaan ja kirjoittanut liudan polveilevia selityksiä käytökselleen ja vakuutuksia siitä, ettei vastaava enää koskaan toistuisi. Harrin helpotukseksi Tsyge oli vastannut koko asia olevan oikeastaan ihan yhdentekevä.
Aidolle katumuksenosoitukselle oli silti tilausta, joten Harri kaivoi esiin polttavan bluray-aseman ja kopioi Tsygelle oman kappaleen työstä, joka oli riidan synnyttänytkin. Levykoteloon Harri ujutti piirtämänsä kuvan sydämenmuotoisesta kakusta, joka oli valahtanut tarjoilulautaselta osittain pöydälle, ja laittanut mukaan pitkän vuodatuksen omista surkeista puolistaan ja Tsygen poikkeuksellisen loistavista ominaisuuksista. Kokonaisuuden hän kääri haalistuneeseen You’ve Got Mail -leffajulisteeseen, joka oli ollut työhuoneen seinällä jo ennen kuin Harri oli tullut sinne vuokralaiseksi.
Tsygen asunnolle päästyään Harri ojensi lahjapaketin Tsygelle ja ja aloitti anteeksipyyntö- ja selityslitaniansa, johon kumppani oli yllättäen reagoinut naurahtamalla ja kiskomalla Harrilta paidan päältä. Maatessaan myöhemmin Tsygen vieressä sängyllä Harri oli miettinyt kuumeisesti, miten saisi jatkossa ehkäistyä vastaavat katastrofitilanteet.
Jokin yhteys Petrin ja Tsygen välille oli luotava, kun sitä ei luonnostaan löytynyt. Harri luotti Tsygen sopeutumiskykyyn, mutta Petrin vetäytyvä luonne oli ongelmallisempi. Todellinen edistyminen oli mahdotonta, jos Petri ei tuntisi oloaan rentoutuneeksi, mihin taas tarvittaisiin tuttu ja turvallinen paikka. Baari ei kävisi viimeistä edellisen fiaskon jälkeen, eikä Harri osannut myöskään kuvitella heitä kolmistaan kahvittelemassa Petrin ruokapöydän ääressä.
Lisäksi tarvittaisiin keskustelunaihe, joka ei suistaisi ketään keskustelijoista raiteiltaan, vaikka täydellistä yksimielisyyttä ei löytyisikään. Ehkä jaettu kokemus, mutta jokin muu kuin taidenäyttely tai teatteri, jossa pitäisi olla suhteellisen hissuksiin? Pakohuoneessa olisi pakko viettää aikaa yhdessä ja kommunikoida, mutta ei ollut mitään takeita siitä, että kaikki kolme tulisivat pulmakammiosta puheväleissä tai edes hengissä ulos.
Samassa Harri sai niin nerokkaan idean, että meinasi pudota sängystä. Yhdessä paikassa kaikki ehdot toteutuivat, ja lisäksi koko porukka saisi olla raikkaassa ulkoilmassa. Harri olisi halunnut töniä Tsygen välittömästi hereille ja selittää loistavan ajatuksensa, mutta hän tyytyi makaamaan sängyllä typerä virne kasvoillaan ja innostuksesta kihisten.
************************
– Vedä nyt, vedä, vedä!
– Aah, mä en kestä, puske nyt siitä raosta!
– Ei vaan mene! Mikä on, kun ei mene?!
Petri älähti pettymyksestä, kun puolustajat ehtivät koota rivinsä ja estää mustavalkoista hyökkääjää etenemästä laukomisetäisyydelle, ja Harri luetteli kunnon litanian kirosanoja. Tsyge kyyristeli Petrin ja Harrin välissä olevalla istuimella, ja Petristä näytti, että tämä saattoi hetkenä minä hyvänsä syöksyä pakoon tai saada hermoromahduksen. Mikään Tsygen tähänastisessa elämässä ei selvästikään ollut valmentanut tätä katsomolliseen möliseviä jalkapallofaneja, jotka elivät mukana niin hyvissä kuin huonoissa hetkissä. Tsyge katsoi Petriä ja Harria silmät suurina.
– Mulla meni ohi, mitä tossa äsken tapahtui?
Petri oli jo aloittamassa selityksen, mutta päätti viime hetkellä jättää homman Harrille. Tsyge oli stadionille saapuessaan tervehtinyt Petriä kohteliaasti ja jopa hymyillyt hieman. Petri arveli, että asennemuutoksen takana saattoi olla keskustelu Harrin kanssa, mutta ei halunnut heittäytyä pikkumaiseksi ja tervehti itsekin Tsygeä hymyillen. Kolmikko oli kävellyt yhdessä stadionille Petrin ja Harrin vakipaikolle, joiden vierestä Tsygelle oli varattu tyhjä paikka. Petri suuntasi suoraan omalle istuimelleen, mutta Harri jäi rivin päähän säätämään jotain, ohjasi Tsygen istumaan Petrin viereen ja istahti itse poikaystävänsä vasemmalle puolelle. Ei kovin huomaamaton tai sulava tapa säätää istumajärjestystä, mutta Petri päätti olla kommentoimatta tätäkään asiaa.
Hyvin pian Petri huomasi, että Tsygen iloisuus alkoi karista. Tämä aloitti matsin seuraamisen kysymällä, miten pitkään ottelut yleensä kestävät ja nyrpisti naamaansa, kun kuuli stadionilla kuluvan vähintään seuraavat kaksi tuntia.
Kun Harri oli innosta puhkuen kertonut suunnitelmastaan ottaa Tsyge mukaan futismatsiin, Petri oli naiivisti olettanut Tsygen olevan vähintään Huuhkajien verran kiinnostunut jalkapallosta. Myötämielisyyde hengessä Petri oli suostunut yhteisiin matsisuunnitelmiin seuraavana viikonloppuna, vaikka hänen piti sen takia lykätä Oskarin ja Noran kanssa sovittua turvaistuimen ostosreissua. Kummipoika ei enää saanut sedältään syntymäpäiväseteliä, mutta mitäpä pieni karkkiraha olisi nuorta aikuista hyödyttänytkään. Mukavampi oli auttaa, kun veljenpojalla oli jotain suurempaa menoa tai avuntarvetta, kuten nyt ensimmäisen lapsen syntymän lähestyessä.
Maailma ei palkinnut Petriä joustavuudesta. Hyvin nopeasti paljastui, että Tsyge ei tiennyt, kumpaa joukkuetta he olivat tulleet kannattamaan. Minuutti minuutilta kävi myös selvemmäksi, ettei ymmärrystä lajista löytynyt edes koulun liikuntatuntien pakollisten futispelien vertaa. Samalla kävi vaikeammaksi ymmärtää, miksi Harri oli kuvitellut tämän olevan hyvä idea.
– Tepsin hyökkääjä, tuo mustavalkoisiin pukeutunut pitkätukkainen jätkä siis, yritti päästä toisesta joukkueesta ohi, jotta se olisi päässyt tekemään maalin, Harri selitti Tsygelle. – Tällä puolella katsomoa istutaan me, jotka vielä jaksamme uskoa näin joskus käyvän, vaikka parissa viime matsissa on verkonheiluttelu ollut aika vähäistä.
– Vähäistä? Olematonta. Heinäkuu meni vielä todella hyvin, mutta tämä kuu on ollut taas aivan selkärangatonta. Alkukaudesta tuli juuri sen verran menestystä, että liigaan nousu voisi olla mahdollista, mutta helppoja pelejä on sählätty kerta toisensa jälkeen, Petri tilitti.
– Joo, mutta nyt ei ole sama tilanne kuin vaikka viime vuonna, kun topparin loukkaantuminen tuntui rampauttavan koko porukan, Harri protestoi ja kääntyi Tsygen ohitse nähdäkseen Petrin paremmin.
– Ei se silloinkaan ollut yhdestä miehestä kiinni, vaan ihan puhtaasta peruspelin takkuamisesta, Petri vastusti ja kurottui itsekin Tsygen ohi valmiina väittelyyn.
Jalkapalloväittelyn tulilinjalle joutunut Tsyge vetäytyi muovi-istuimellaan niin taakse kuin pystyi, mutta penkki ei antanut senttiäkään periksi. Tsyge huokaisi kuuluvasti, mikä sai Petrin rykäisemään ja vetämään selkänsä suoraksi. Harri reagoi tilanteeseen taputtamalla Tsygeä leikkisästi reidelle, mikä taas sai Tsygen vilkuilemaan ympärilleen.
– Älä viitsi, tää mesta on täynnä jotain sikaniskaheteroita, jotka varmana etsii hävityn matsin jälkeen jotakuta turpaan vedettävää, Tsyge huolehti, mutta Harri vain heilautti kättään.
– Ei täällä ole niin suuren maailman meininkiä. Ja oota vaan, jos jompikumpi joukkue tekee maalin. Silloin näet kentällä sellaista miesten välistä halailua ja hinkkaamista, että jää monet pornopätkät kakkoseksi, Harri hihitteli, mutta Tsyge veti käsivarret ristiin rinnan päälle ja vilkuili ympärilleen.
Petri pystyi helposti samaistumaan Tsygen huolehtimiseen, vaikkei ollut koskaan itse tuntenut oloaan turvattomaksi katsomossa. Hän yritti keksiä jotain ymmärtäväistä sanottavaa, kun Harrin puhelin soi. Harri pompahti ylös istuimeltaan puhelinta kädessään pidellen.
– Sori mutta nyt on pakko vastata! Tää on yksi kroatialainen… mä selitän kohta, Harri kailotti seuralaisilleen ja änki anteeksipyytelemättä samalla rivillä istuvien ihmisten ohi.
Loppukesän lämmössä hautuvaan jalkapallokatsomoon syntyi hetkessä absoluuttista nollaa lähellä oleva piste. Tsyge piti katseensa tiukasti kentässä eikä vilkaissutkaan Petriin, joka yritti edelleen ottaa katsekontaktin vieruskaveriinsa sympatiaa ilmaistakseen. Kun siitä ei tullut mitään, päätti Petrikin keskittyä olennaiseen ja jäi katsomaan, miten pallo kimposi kotijoukkueen päässä vieraspelaajan potkusta sivurajan ylitse. Siitä tilanne lähti kehittymään lupaavasti, ja mustavalkoinen jengi sai äkkiä kuin siivet alleen.
Petri nousi muutaman sentin tuoliltaan, kun syötöt napsahtivat jalasta toiseen ja kotijoukkue lähti pienen seinäpelin jälkeen lupaavan oloiseen vastahyökkäykseen. Äänen taso nousi stadionilla, kun kärkipelaaja nousi vastustajan maalille ja haki vapaata paikkaa. Tarkka keskitys, täydellinen haltuunotto, laukaus joka sai verkon heilumaan ja… epämääräistä pettymyksen mutinaa. Tsyge katsoi jälleen neuvottoman oloisena ympärilleen.
– Miksei kukaan hurraa? Noihan teki maalin.
– Paitsio, Petri vastasi. – Puolustaja luki tilanteen ärsyttävän hyvin.
– En oo koskaan tajunnut, mikä paitsio on.
– No kun hyökkäävän joukkueen pelaaja on ylempänä kuin puolustajan toiseksi alin vastapelaaja siinä kohtaa, kun syöttö lähtee, niin hyökkääjä on paitsiossa ja maalia ei hyväksytä, Petri selitti.
Tsyge katsoi Petriä kuin tämä olisi puhunut muinaisnorjaa.
– En tajua, miten ne on samalla kentällä toisiaan ylempänä tai alempana?
– Se taas katsotaan päätyrajan…
– Oikeastaan anna olla, ei mua kiinnosta tarpeeksi.
Selityksen torppaaminen sapetti Petriä, mutta hän piti ilmeensä kurissa. Harri ei ollut suorin sanoin kertonut syytä äkilliseen inspiraatioon katsoa futista yhdessä, mutta päämäärä oli helposti arvattavissa. Petri oli jo etukäteen päättänyt tehdä kaikkensa, että Tsygen olisi helppo viettää aikaa porukalla, joten hän lähestyi tilannetta eri suunnasta.
– Jalkapalloa ei ole ihan helppo seurata paikan päällä, jos sitä ei ole aiemmin paljon katsonut, Petri aloitti. Tsyge ei välittömästi käskenyt Petrin hiljentyä, joten Petri jatkoi juttuaan.
– Alkuun voi olla helpompi katsoa peliä telkkarista. Hyvä selostaja auttaa ymmärtämään, mitä kentällä tapahtuu, ja telkkarista katsottuna on myös se hyvä puoli, että tärkeimpiä paikkoja näytetään heti uudestaan kommenttien kera. Ihan kaikkea ei muutenkaan tarvitse heti alkuun tajuta, ja jos katsotte Harrin kanssa, niin se osaa varmasti selventää…
– Ei tarvitse mansplainata mulle, miten jalkapalloa katsotaan, Tsyge tölväisi kulmakarvat kurtussa ja kädet tiukasti rinnan päällä ristissä.
Hyväntahtoisuudellakin on rajansa. Petri hän kääntyi niin ärhäkästi Tsygeä päin, että tämä perääntyi osittain Harrin tyhjäksi jättämälle paikalle. Petri otti tiukan katsekontaktin Tsygeen, joka tuijotti Petriä kuin vedestä äkillisesti ampaissutta krokotiilia.
– Kuules Jyrki. Mä olen kyllästynyt tällaiseen kyräilyyn. Mun nähdäkseni meillä on kaksi vaihtoehtoa: voidaan puhua asiat halki tai keskittyä matsiin. Mulle käy kumpi vain.
Petrin äkillinen päättäväisyys sai Tsygen kiemurtelemaan penkissään.
– Tota, mistä me siis puhuttaisiin? Tsyge soperteli.
– Voisit esimerkiksi selittää, mikä tarkalleen minussa hiertää. Ymmärrän, että voi olla vaikea hyväksyä mun ja Harrin läheisiä välejä, mutta me ollaan ihan oikeasti vain ystäviä.
– En mä ajattelekaan, että teillä olisi sutinaa mun selkäni takana, Tsyge äyskäisi ja vilkaisi samantien ympärilleen, seurasiko kukaan sananvaihtoa. Kukaan ei kiinnittänyt heihin huomiota, joten hän jatkoi hiljaisemmin ja alakuloisemmin. – Mutta mitä toivoa mulla on ikinä olla Harrille tärkeämpi?
Petri ei ollut olettanut keskustelun lähtevän tähän suuntaan, ja hän vetäytyi silkasta yllätyksestä kauemmas Tsygestä.
– Mitä tarkoitat? Harri on nimenomaan valinnut olla sun kanssasi.
– Niin, mutta te olette tunteneet toisenne joku miljoona vuotta, ja kaikki yhteiset muistot ja muut on koko ajan mukana niin kauan kuin sinäkin olet! Vaikka me oltaisiin seuraavat kolkytä vuotta Harrin kanssa yhdessä, niin me ei oltaisi lähelläkään teidän yhteistä historiaa.
– No olisitte te nyt sentään… Tai siis, en mä usko että Harri tahallaan pitää mua jalustalla. Tiedän faktaksi, ettei Harri lähde suhteeseen ihan kenen tahansa kanssa. Kaiken lisäksi siitä näkee kilometrin päähän, että se on aivan sun lumoissasi, Petri sanoi ja hämmästyi huomatessaan, että asian myöntäminen vihlaisi ikävästi mahanpohjaa.
Tsyge päästi ryhtinsä romahtamaan ja tuijotti kentälle päin mitään näkemättä.
– Tiedätkö, ihan sama. Ei tässä ylipäänsä ole kyse sinusta. Jos hyvin käy, niin mulla kääntyy elämässä kohta uusi lehti. Sä olet ihan hyvä tyyppi. Jos ei enää törmäillä, niin tulipahan sanottua, Tsyge puuskahti.
Petri mietti hetken, oliko kuullut Tsygen sanat oikein. Sitten hän mietti hetken, oliko ymmärtänyt ne oikein. Kun Petri päätteli, ettei hänen kuulossaan tai ymmärryksessään ollut vikaa, kulki selkäpiitä pitkin kylmäävä tunne. Ennen kuin Petri ehdi jatkaa keskustelua Tsygen kanssa, rojahti Harri omalle paikalleen.
– Mitä mä missasin? Tilanne taitaa edelleen olla sama? hän kyseli eikä jäänyt odottamaan vastausta. – Nyt oli muuten harvinaisen hyvä puhelu. Yhdellä soitolla varmistui residenssipaikka ja näyttely, ja hommaan liittyy rahanmenon sijaan kassavirtaa mulle päin.
Petri oli edelleen häkeltynyt Tsygen viimeisestä kommentista eikä osannut sanoa mitään Harrin ilmoitukseen. Myös Tsyge pysyi hiljaa, mutta Harri vauhti ei tästä hidastunut.
– Viimeinkin jotain positiivista, joku palkinto siitä, että jaksaa yrittää! On sellainen fiilis, että maailma on taas auki ja ihan mitä vain voi tapahtua!
– Ainakin parisuhderintamalla, Tsyge mutisi niin hiljaa, ettei Harri kuullut. Petri kuuli, ja jäi vaiti seuraamaan peliä.
<< Edellinen luku
Seuraava luku >>