– Tsekkaa, miten halvalla saisi äkkilähdön Dubliniin! Sieltä ei ajaisi kuin muutaman tunnin Bundoraniin, yksi frendi on kehunut sitä maasta taivaisiin. Vähän viileämpää siellä on kuin Suomessa, mutta aallotkin on eri luokkaa kuin vaikka Porissa.
Olli oli niin riemastunut löydöstään, että Camilla ehti hetkeksi tempautua mukaan intoiluun. Lyhyt kesäloma oli kulunut lähinnä kaupungissa ja vanhempien kesämökillä, eivätkä vuoden pakolliset festarikäynnitkään olleet vieneet Camillaa Ruissaloa tai Helsinkiä eksoottisempiin paikkoihin. Viimeksi Irlannissa käydessään Camilla ei ollut edes kuullut Bundoranin olemassaolosta. Nyt hän tiesi kaupungin olevan yllättävänkin aktiivinen surffauskeidas, ja ajatuksissaan tunsi jo keinuvansa Atlantin aaltojen pehmeän suolaisessa, märkäpuvun alla lämpenevässä vedessä. Viikonloppu ei olisi ihan riittävä aika reissuun, mutta jos pyytäisi pari päivää vapaaksi…
Kuvitelma murtui valkoiseksi vaahdoksi nopeammin kuin aalto riuttaa vasten. Tämä ei sopinut lainkaan tehokkaalle, vastuulliselle ja aikuiselle käytökselle omistautuneen Camillan suunnitelmiin. Tehokas, vastuullinen ja aikuinen Camilla oli äitinsä moitteiden jälkeen selvittänyt aivan itse, miten kotivakuutus otetaan ja täyttänyt hakemuksen välittömästi. Uusien itseään kuvaavien adjektiivien huumassa Camilla oli syöksynyt etsimään toteuttajaa keittiöremontille ja kutsunut ammattilaisen kotiinsa mittoja ottamaan. Camilla oli punninnut huolella erilaisia vaihtoehtoja ja kertonut keittiömyyjille huomioitaan nykyisen keittiön hyvistä ja huonoista puolista. Nukkumaanmeno oli viivästynyt monena iltana jo siksi, että valinta laminaattia tai supermattalaminaattia olevien kaapinovien välillä oli niin piinaavan jännittävä.
– Nyt ei taida olla minulle paras mahdollinen aika lomailla, Camilla totesi huokaisten ja kierähti mukavampaan asentoon sängyllä. Kotiin jääminen olisi monellakin tapaa järkevämpää. Camilla oli todennut, että hänen pahan päivän varalle tarkoitetuilla säästöillään ei olisi saanut hädän hetkellä ostettua edes uusia sukkia reikäisten tilalle. Oli taloudellisesti paljon järkevämpää kerryttää nyt pientä vararahastoa sen sijaan, että olisi suunnannut ensimmäisestä impulssista varaamaan ulkomaan lentoja.
– Oletko ihan varma, ettet halua lähteä? Saataisiin varmasti laudat lainaan ja ehkä ilmainen majapaikkakin, Olli maanitteli.
Camilla katsoi Ollia tarkkaavaisesti. Suomen aurinko oli eri kaliiberia kuin päiväntasaajan, sillä se ei ollut palauttanut Ollin päivetystä entiseen loistoonsa. Näin loppukesästä tämän käsivarsiin ja kasvoihin oli tarttunut punaiseen vivahtavaa rusketusta, mutta teepaitarajojen tuolla puolen poikaystävä oli kalvakka kuin vain hetken uunissa ollut pullapitko. Ollin vetovoima oli hiutunut samaa vauhtia kuin surffatessa hankittu rusketus, eikä tätä taikaa voinut uudistaa solariumissa.
– En nyt viitsi lähteä, kun koululaisia ja päiväkotiryhmiä alkaa taas tulla kirjastolle, Camilla väisteli. Luulisi, että samasta asiasta kieltäytyminen toistamiseen olisi helpompaa, mutta kerta kiellon päälle ei tuntunut ensimmäistä kertaa mukavammalta.
– Mieti nyt, päästäisiin pitkästä aikaa vaihtamaan maisemaa yhdessä, Olli jatkoi taivutteluaan. – Viimeksi ollaan oltu ulkomailla yhdessä, kun lähdettiin aikanaan lentokentältä yhdessä Suomeen.
Yhteisiin muistoihin vetoaminen herätti Camillassa saman tien tunteita, mutta tuskin sellaisia, joita Olli oli toivonut. Hän muisti vieläkin, miten petetyksi hän oli tuntenut itsensä, kun Olli oli opintojen jatkamisen sijaan lähtenyt takaisin reissaamaan. Camilla laittoi kännykkänsä pois, nousi makuuasennosta risti-istuntaan ja kääntyi katsomaan Ollia, joka edelleen selaili lentoja sängyllä mahallaan maaten.
– Eihän nyt ole sinullekaan kovin hyvä aika lähteä. Teillähän alkaa ihan kohta jo luennot, ja ei ole mitään järkeä näin pitkän tauon jälkeen jäädä heti alussa jälkeen, Camilla huomautti.
Olli ei kääntänyt katsetta pois ruudusta.
– En ole itse asiassa ihan varma, milloin opetus alkaa, Olli mutisi ja naputteli kännykkäänsä niin intensiivisesti, että suojalasi oli kovilla.
– Netistä varmaan näkee kurssien alkamisajat? Aika tyhmää, ettei kukaan neuvonut tässä asiassa, kun ilmoittauduit läsnäolevaksi.
Ollin käänsi painonsa vasemman kyynärpään varaan ja kääntyi kuin luonnostaan poispäin Camillasta. Vastaus kysymykseen oli epäselvää muminaa, mutta sen merkitys oli Camillalle yhtäkkiä kristallinkirkas.
– Et ole ilmoittautunut läsnäolevaksi tällekään lukukaudelle, hän totesi lähinnä ihmetellen, vaikka sydän oli alkanut läpättää. – Ajattelitko pitää toisen välivuoden ilman, että puhutaan tästä yhdessä?
Sänky ei ollut tarpeeksi pehmeä, että Olli olisi voinut upota sen uumeniin, mutta tämä yritti parhaansa mukaan maastoutua koristetyynyjen joukkoon. Kasvot sängyn pintaa viistäen Olli laittoi kännykän sivuun ja makasi lähes liikkumatta päiväpeiton päällä.
– Mä aion vielä ilmoittautua. Kai sen vielä ehtii.
Camillan uusista aikuismaisuuden adjektiiveista riitti jaettavaa myös lähipiirille. Hän heittäytyi sängylle pitkäkseen Ollin viereen ja katsoi tätä herpaantumattomasti.
– Pystyisikö sen tekemään nyt? Mä olen huomannut, että asioihin reagoiminen heti auttaa siinä, että ne myös etenevät joutuisammin, Camilla saarnasi juuri uskoontulleen ihmisen hurmoksella.
– Mä hoidan tän jossain vaiheessa, Olli älähti ja onnistui kaiken todennäköisyyden vastaisesti hautautumaan vielä pari senttimetriä syvemmälle vuoteen kätköihin.
– Vai ajattelitko jatkaa töissä? Minusta olisi kiva kuulla, mitä olet ajatellut seuraavaksi, Camilla kannusti, vaikka huomasikin ettei keskustelun toinen osapuoli ollut aiheesta innoissaan.
Herännäisen antaumuksellisuudesta huolimatta Camillankaan sydän ei ollut täysin mukana käännytysyrityksissä. Ei hän ollut Olliin aikanaan rakastunut, koska odotti tämän sujahtavan hyväpalkkaiseen uraputkeen ja suorittavan heille kaikki ylemmän keskiluokan perinteiset ilot omakotitalosta kahteen kaukomatkaan vuodessa. Viehätys oli syntynyt rennosta elämänasenteesta, rakkaudesta meren keinuntaan, lämpimien öiden huolettomasta rakkaudesta. Oliko kaikki se korvattavissa lähestulkoon vastakkaisilla tavoitteilla?
Olli ei selvästikään ollut valmis ottamaan kypsempää elämänasennetta sydämeensä niin vain. Tämä kömpi Camillan luo, kääntyi makaamaan selälleen ja asetti päänsä kumppaninsa ristittyjen jalkojen muodostamaan kehtoon.
– Jos yhteisistä lähitulevaisuuden suunnitelmista puhutaan, niin voitaisiin ottaa projektiksi vaatteiden riisuminen sukupuolista kanssakäymistä edistääksemme, Olli houkutteli ja katsoi Camillaa alhaalta käsin suoraan silmiin.
Camilla ei uskonut, että hänen sieraintensa tuijottelu oli kovin puoleensavetävää, mutta sydämelliseen katseeseen oli helppo sulaa. Kaunis katse ei silti riittänyt hidastamaan Camillan matkaa kohti henkistä täysimittaisuutta.
– Älskling, haluaisin vain jotenkin ymmärtää, mitkä asiat sinulle on tärkeitä. Me tehdään niin hirveän vähän mitään yhdessä.
– Matka Irlantiin olisi siihen tosi hyvä, Olli huikkasi väliin, mutta Camilla jatkoi itsepintaisesti.
– … Niin vähän mitään yhdessä arjessa. Meillä on heräämiset ja työt usein eri aikoihin, ja sitten sinulla kuluu paljon aikaa kavereiden kanssa. Me haetaan itsellemme ruokaa kun se parhaiten sopii ja syödään ne omien aikataulujen mukaan. Me ei mietitä mitään tekemistä yhdessä, ja keittiöremontinkin olen suunnitellut ilman, että edes kysyt mitä olen tekemässä, Camilla vuodatti ja yritti pitää kaikenlaisen katkeruuden poissa äänestään.
Kuulija sai silti kiinni vuodatuksen sävystä. Olli veti itsensä pystyasentoon ja nappasi Camillan kainaloonsa.
– Anteeksi, mä ajattelin, että haluat pitää keittiön suunnittelun omana projektina! Jos haluat näyttää, niin katsoisin mielelläni, mitä olet sinne miettinyt, Olli houkutteli.
Vaikka Ollin vastaus ohitti erittäin tehokkaasti Camillan muut huolenaiheet, osui se otolliseen maaperään. Töissä Pia ja Petri olivat saaneet katsottavakseen niin monta eri versiota tulevaisuuden keittiöstä, että kummankin silmät lasittuivat jo pelkästään sanoista ”työkolmio” tai ”kulmakaappi”. Camilla oli rehellisen ylpeä siitä, että oli saanut hoidettua remontin suunnittelun itse näin pitkälle, ja vanhemmat olivat vuolaasti kiitelleet tytärtään tämän työstä.
Gunnarin ja Nyamburan hyväksymät digitaalisella suunnittelutyökalulla tehdyt mallinnukset olivat lähettämistä vaille valmiina toteutettavaksi, mutta vielä oli mahdollista nyhtää muutama itsetuntoa hivelevä kommentti keittiöstä. Camilla otti suunnitelmat esiin, ja Olli heittäytyi ihailemaan kaappien värivalintaa, kyseli kylmäkalusteiden energialuokituksesta ja ylisti järkevää mutta esteettisesti miellyttävää työtasojen materiaalia.
– Tosi hyvät suunnitelmat, rakas, en olisi ikinä pystynyt näin hienoon suoritukseen! Anteeksi, etten ole ollut sun tukena tässä, vaikka ei mua tässä näköjään tarvittukaan, Olli ylisti.
– Yhteistyöllä olisi saatu varmasti vielä hienompi lopputulos, Camilla toppuutteli varsin imarreltuna. – Ihmiset keskittyvät yleensä eri asioihin, ja varmasti minulla on jäänyt jotain huomaamatta.
– En usko, todella huolellista työtä! Ainoa, mitä itse olisin… Tai ei, en ala tässä kohtaa puuttumaan sun erinomaiseen suunnitteluun.
Epämääräinen heitto herätti Camillassa hyvin ristiriitaisia tunteita. Toisaalta hän oli haltioissaan siitä, että Olli osoitti kiinnostusta yhteisiin asioihin, toisaalta työn kritisointi loppusuoralla aiheutti niin massiivista ärsytystä, että pienen oravan vitutus oli aivan B-luokan kiukuttelua.
– Ei kun kerro ehdottomasti, sinulla on varmasti ajatuksia tämän keittiön toimivuudesta, Camilla tyytyi hymisemään.
– No, tällä hetkellä keittiössä on erillinen mikro, mutta eiks integroitu olisi parempi? Siinä tietty menettää vähän säilytystilaa, mutta tasolta sitä vapautuu. Mun silmään integroitu on muutenkin siistimmän näköinen.
Camilla pyöritteli hetken ajatusta mielessään ja innostui hetki hetkeltä enemmän. Nykyinen mikro ei muutenkaan olisi sopinut uuden keittiön värimaailmaan, ja Camilla oli jo surffaillut kodinkonesivustoilla etsimässä sopivampaa laitetta. Ehdotus oli niin mainio, että Camilla moiskaisi innoissaan suudelman Ollin korvalle, mikä sai tämän naurahtamaan.
– Tuo on niin hyvä idea! Mihin kohtaan laittaisit sen? Camilla kysyi ja antoi Ollille tabletin, jossa suunnitteluohjelma oli auki.
Olli katseli ruutua hetken, nappasi valikoista integroidun mikron ja rukkasi pohjapiirrosta hetken.
– Esimerkiksi näin, Olli esitteli ehdotustaan.
– Just hyvä, Camilla hihkaisi ja kapsahti Ollin kaulaan. – Kunhan saan suunnitelman eteenpäin, niin meillä on uusi keittiö jo kuukauden päästä.
Olli vastasi Camillan syleilyyn antaumuksella, ja kohta Camilla oli jo unohtanut koko keittiöremontin. Oli aikuisuudessa velvollisuuksien lisäksi paljon hauskojakin puolia, jotka eivät liittyneet mitenkään tiskialtaan sijoitteluun.
<< Edellinen luku
Seuraava luku >>