Raakel-mummu oli kuollut melkein kaksikymment\u00e4 vuotta sitten, mutta silti Harri yhdisti \u00e4itins\u00e4 nykyisen asunnon ensisijaisesti iso\u00e4itiins\u00e4. Nuorella Harrilla ei ollut motivaatiota laittaa kouluhommien vuoksi tikkuakaan ristiin, mutta ennen kuin l\u00e4ksyt oli tehty keitti\u00f6n p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4, ei mummulta herunut mehevi\u00e4 lihapullia tai herkullisia kaneli\u00e4ssi\u00e4. L\u00e4hes joka koulup\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen ala-asteik\u00e4inen Harri oli suunnannut mieluummin mummun luokse kuin kotiin. <\/p>\n\n\n\n
Raakel ei tinkinyt sentti\u00e4k\u00e4\u00e4n tiukasta l\u00e4ksylinjauksestaan yl\u00e4asteen alkaessa, vaikka teini-Harri kuinka m\u00e4risi vastaan. Harva pystyi kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n voisilm\u00e4pullia koulumenestyksest\u00e4\u00e4n, mutta ilman mummun leipomuksia Harrin yl\u00e4asteen p\u00e4\u00e4tt\u00f6todistus olisi voinut j\u00e4\u00e4d\u00e4 saamatta, tai ainakin siin\u00e4 olisi koreillut pelkki\u00e4 vitosia. Jopa kuvaamataidon ysi olisi j\u00e4\u00e4nyt saamatta ilman Raakelin apua, sill\u00e4 pakolliset perspektiiviharjoitukset tulivat tehdyksi suklaak\u00e4\u00e4retortun antamalla lis\u00e4motivaatiolla.<\/p>\n\n\n\n
Harri oli lapsena kehitt\u00e4nyt h\u00f6lm\u00f6n tavan tilata hissi alakertaan, painaa hissi menem\u00e4\u00e4n yl\u00f6s, hyp\u00e4t\u00e4 itse pois kyydist\u00e4 juuri ennen ovien sulkeutumista ja yritt\u00e4\u00e4 ehti\u00e4 portaita juosten nelj\u00e4nteen kerrokseen ennen hissi\u00e4. Mummu oli marmattanut Harrille turhasta rapuissa ravaamisesta ja hissipelleilyst\u00e4, mutta ei kovin ankarasti. Hissist\u00e4 loikkiminen oli j\u00e4\u00e4nyt siin\u00e4 kohtaa, kun mummu oli kuollut ja Leila oli muuttanut asumaan \u00e4idilt\u00e4\u00e4n perittyyn asuntoon, mutta portaita kulkeminen tuntui edelleen luontevimmalta tavalta p\u00e4\u00e4st\u00e4 yl\u00f6s. Siksi Harri l\u00e4hti raahustamaan kerrostalon harmaita graniittiportaita yl\u00f6sp\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n
Kaarinaan py\u00f6r\u00e4illess\u00e4 s\u00e4\u00e4 oli ollut l\u00e4hes iljett\u00e4v\u00e4n t\u00e4ydellinen, ja satakymppitien liikenteen m\u00f6ly oli polkiessa sekoittunut lintujen riemukkaaseen sirkutukseen. Farkkutakki oli pakko ottaa pois jo Piispanristin kohdalla, ja Harri oli kiinnitt\u00e4nyt sen vanhan Tunturinsa tarakalle. Portaiden kipuaminen auringonpaahteisessa rappuk\u00e4yt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 nostatti uusia hikikarpaloita edellisten p\u00e4\u00e4lle. Harri soitti ovikelloa ja tunsi, kun otsalle ja p\u00e4\u00e4nahkaan puski uusia pisaroita. <\/p>\n\n\n\n
Leilalla kesti juuri sen verran pitk\u00e4\u00e4n avata, ett\u00e4 Harri ehti ep\u00e4ill\u00e4 olevansa paikalla v\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Ovi raottui, kun Harri kelasi esiin \u00e4itins\u00e4 kanssa k\u00e4yty\u00e4 viestittely\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 Olithan s\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, en ollut ihan varma oliko se ovikello, kun soitit niin varovasti, Leila virkkoi ja avasi oven lev\u00e4lleen.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 En viittinyt alkaa r\u00e4mpytt\u00e4\u00e4, Harri totesi ja astui sis\u00e4\u00e4n pieneen eteiseen. Leila seisoi ovenraossa, kevyesti karmiin nojaten mutta suorana, katse kirkkaana, pitk\u00e4t hiukset siistill\u00e4 niskanutturalla, ja Harri ohitti t\u00e4m\u00e4n enempi\u00e4 puhumatta.<\/p>\n\n\n\n
Asunto oli silmiinpist\u00e4v\u00e4n muuttumaton. Harri potkaisi lenkkarit jalastaan ja k\u00e4\u00e4ntyi oikealle olohuoneeseen, jossa oli haaleanoranssilla sametilla verhoiltu sohva ja nojatuoli sek\u00e4 tummanruskea kirjahyllyn ja kaapiston sekasiki\u00f6, jossa oli t\u00e4ytteen\u00e4 menneiden aikojen menestysromaaneja ja kehystettyj\u00e4 kuvia sukulaisista. Harri valahti oranssiin nojatuoliin ja tunki k\u00e4nnyk\u00e4n takaisin housuntaskuun.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 Otat varmaan kahvia, Leila totesi muodon vuoksi ja meni puuhailemaan keitti\u00f6n puolelle vastausta odottamatta.<\/p>\n\n\n\n
Olohuoneen ikkunoiden eteen oli vedetty ohuet valoverhot, jotka leikkasivat auringonpaisteesta vain kaikkein polttavimman ter\u00e4n. Parvekkeen ovi oli auki, mutta asunnossa oli silti tukalaa. Harri pyyhk\u00e4isi hike\u00e4 otsaltaan ja kuivasi k\u00e4tens\u00e4 farkkujen sivuun. Ohut puuvillapaita liimaantui istuessa ihoon, joten Harri nousi sohvalta ja meni katselemaan kaapiston hyllylle nostettuja kuvia.<\/p>\n\n\n\n
Eriparisissa kehyksiss\u00e4 oli kuvia ihmisist\u00e4, joista Harri tunnisti osan. Mummusta oli parikin otosta, joista toisessa oli mukana my\u00f6s Harri itse, teini-i\u00e4n kynnyksell\u00e4. Raakel oli pukeutunut parhaimpiinsa ja Harrillakin oli hiukset kammattuna, joten kuva oli varmaan otettu mummun kuusikymppisill\u00e4. Harri oli toisissakin kehyksiss\u00e4, n\u00e4yttelyavajaisista otetussa kuvassa, jossa alun hermostuneisuus oli juuri vaihtunut onnistumisen riemuun. Lis\u00e4ksi hyllyk\u00f6ss\u00e4 oli kauan sitten kuolleiden tai muuten vaan ep\u00e4kiinnostavien sukulaisten kuvia, ja kaikkien n\u00e4iden vuosien j\u00e4lkeenkin Leilan ja Valentinin h\u00e4\u00e4kuva, jossa vastavihityt katsoivat kameraan perin vakavina.<\/p>\n\n\n\n
Kuvahyllyn alla olevalla tasolla oli musta kansio, jota Harri ei muistanut ennen n\u00e4hneens\u00e4. H\u00e4n poimi sen k\u00e4teens\u00e4 selailtavaksi ja tunnisti sen sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4t lehtileikkeet saman tien.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 J\u00e4i viime kerrasta h\u00e4iritsem\u00e4\u00e4n, kun tiesin noita olevan enemm\u00e4n kuin yhden kansion verran. Yht\u00e4\u00e4n Valentinin alkuper\u00e4ist\u00e4 piirrosta ei ole edelleenk\u00e4\u00e4n tullut vastaan, enk\u00e4 tied\u00e4 mist\u00e4 en\u00e4\u00e4 etsisi. Kaikki semmoset sanomalehdetkin on jo varmaan lakkautettu, mihin h\u00e4n aikanaan piirsi, niin ei voi toimituksistakaan kysell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Leila oli tullut Harrin huomaamatta keitti\u00f6st\u00e4 olohuoneeseen. Jos Harri olisi kasvattanut parran ja hiukset olisivat olleet edelleen yht\u00e4 tuuheat kuin parikymppisen\u00e4, olisi h\u00e4nt\u00e4 voinut helposti luulla h\u00e4\u00e4kuvassa poseeraavaksi is\u00e4kseen. Ruumiinrakenteeltaan Harri muistutti enemm\u00e4n \u00e4iti\u00e4\u00e4n, joka oli kuin kaislikossa seisova harmaahaikara. <\/p>\n\n\n\n
\u2013 Ei voi mit\u00e4\u00e4n, jos ei oo niin ei oo. Kiva, ett\u00e4 l\u00f6ysit n\u00e4it\u00e4 viel\u00e4 lis\u00e4\u00e4, Harri kiitti velvollisuudentunnosta. T\u00e4m\u00e4nk\u00f6 vuoksi h\u00e4net oli kutsuttu k\u00e4ym\u00e4\u00e4n? Kansion nyt olisi voinut antaa vaikka ovenraosta.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 Meinasitko k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 osana teosta? Leila kysyi ja kumartui l\u00e4hemm\u00e4s Harria katsomaan mustavalkoisia piirroskuvia. Leilan mukana tuntui leyh\u00e4hdys eukalyptusta. Juuri imeskellyst\u00e4 pastillista?<\/p>\n\n\n\n
\u2013 Ehk\u00e4, katotaan. Enemm\u00e4n vain kiinnostaa, mit\u00e4 kaikkea is\u00e4 aikoinaan teki, Harri kierteli ja sulki kansion hiukan napakammin kuin oli aikonut. <\/p>\n\n\n\n
\u2013 Kahvi on varmaan tippunut, Leila totesi \u00e4killist\u00e4 liikett\u00e4 h\u00e4tk\u00e4ht\u00e4m\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kirkkaankeltaisen keitti\u00f6n pienelle p\u00f6yd\u00e4lle oli katettu valmiiksi kaksi tasseille asetettua kahvikuppia ja kakkulautaset, lusikat ja servetit. Mummu olisi ny\u00f6kytellyt itse kattaukselle hyv\u00e4ksyv\u00e4sti, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli aina panostanut esillepanoon. Joskus teini-ik\u00e4isen\u00e4 Harri oli nelj\u00e4nnen per\u00e4kk\u00e4isen pikkukupillisen ryystetty\u00e4\u00e4n erehtynyt ehdottamaan kahvimukien hankintaa ja oli saanut loppuvierailun ajan kuulla l\u00e4ksytyst\u00e4 moukkamaisuudestaan. Sirot ruusukuvioiset kupit olivat olleet mummun ylpeys, ja niiden kultauksia varjeltiin varovaisella k\u00e4sintiskauksella. Tied\u00e4 miss\u00e4 ne olivat, sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kupit olivat isommat ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisemm\u00e4t, kiinalaista halpapaskaa, joka kesti kahvinjuonnin kolhut ja tiskikoneen aggressiot.<\/p>\n\n\n\n
Harri istui p\u00f6yt\u00e4\u00e4n ja j\u00e4i j\u00e4ykistyi paikoilleen odottamaan, ett\u00e4 \u00e4iti saisi h\u00f6ss\u00f6tetty\u00e4 tarjoilut paikoilleen. Oli turha katua Petrin seuratarjouksesta kielt\u00e4ytymist\u00e4, mutta Harri ihan tosissaan pohti, saisiko Tsygen viel\u00e4 soitettua paikalle henkiseksi h\u00e4t\u00e4avuksi. Ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen levottomuus vierailun todellisesta tarkoituksesta oli laantunut hetkeksi helteess\u00e4 polkiessa, mutta nyt se tihkui pintaan viimeisten hikihelmien mukana. Tsygen ja Leilan tutustuttamisessa olisi ainakin riitt\u00e4nyt aihetta small talkiin koko vierailun ajaksi. Harri ei tiennyt, millaisen t\u00e4llin \u00e4iti oli h\u00e4nt\u00e4 varten t\u00e4n\u00e4\u00e4n varannut, mutta mik\u00e4 tahansa isku olisi ollut helpompi ottaa vastaan k\u00e4si Tsygen k\u00e4dess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Tuppisuuna istuva poika ei est\u00e4nyt Leilaa pit\u00e4m\u00e4st\u00e4 keskustelua yll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 Katseltiin leikekirjan kuvat Aijan kanssa l\u00e4vitse, saatiin monessa kohtaa hyv\u00e4t naurut. En tied\u00e4, onko nuo niin hauskoja, jos ei tied\u00e4 mihin vitsit viittaa. Ainakin aika paljon t\u00e4ytyy tiet\u00e4\u00e4 sen ajan politiikasta, ett\u00e4 joka jutun ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, Leila kertoi samalla kun siirsi tarjoilulautasella olevia Jaffa-keksej\u00e4 syrj\u00e4\u00e4n ja asetteli sille paloja kaupan valmiiksi viipaloidusta pullapitkosta.<\/p>\n\n\n\n
Leila tarttui lautaseen ja k\u00e4\u00e4ntyi tuomaan sen p\u00f6yt\u00e4\u00e4n. Leilan kumartuessa lautanen osui p\u00f6yt\u00e4\u00e4n hiukan liian vinossa kulmassa, ja vain Harrin nopea reagointi esti viipaleita liukumasta reunan yli.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 Sin\u00e4p\u00e4 olit tarkkana, hyv\u00e4 kun sait k\u00e4den v\u00e4liin. Vaikka ei se aina ole hyv\u00e4, ett\u00e4 ensin tekee ja sitten vasta miettii. Muistat Hertan varmaan? Se kerran em\u00e4nn\u00f6idess\u00e4 t\u00f6n\u00e4isi hellalta valurautaisen paistinpannun, joka oli just ollut kuumalla levyll\u00e4, ja sen enemp\u00e4\u00e4 miettim\u00e4tt\u00e4 nappasi pannun reunasta kiinni ennen kuin tippuu lattialle. Viel\u00e4kin n\u00e4kyy j\u00e4ljet k\u00e4siss\u00e4 vaikka siit\u00e4 on vuosia, Leila puheli ja siirtyi kaatamaan kahvia.<\/p>\n\n\n\n
Harri ei juuri jaksanut keskitty\u00e4 tarinaan ihmisest\u00e4, jonka h\u00e4n muisti h\u00e4m\u00e4r\u00e4sti vain siksi, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli joskus valittanut Harrille tupakantumppien kylv\u00e4misest\u00e4 ty\u00f6v\u00e4entalon rappusten eteen. Sen sijaan h\u00e4n seurasi tarkasti \u00e4iti\u00e4\u00e4n, joka oli tarttumassa kahvipannuun. Oliko se vain Harrin kuvitelmaa vai liikkuiko Leila v\u00e4h\u00e4n kankeasti? Ja kun vasenta k\u00e4tt\u00e4 katsoi tarkkaan, oikein tarkkaan, niin t\u00e4risik\u00f6 se hiukan kun \u00e4iti kurotti kohti pannun kahvaa?<\/p>\n\n\n\n
Leila kaatoi kahvin ja k\u00e4vi itsekin p\u00f6yt\u00e4\u00e4n istumaan. L\u00e4helt\u00e4 katsottuna k\u00e4siss\u00e4 n\u00e4kyi pient\u00e4 mutta selv\u00e4sti havaittavaa liikett\u00e4. Harri tunsi kovaa halua viskata vastakaadettu kupillinen kahvia p\u00e4in keitti\u00f6n kaapistoa.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 Oliko sulla joku syy kutsua mut k\u00e4ym\u00e4\u00e4n? Harri t\u00f6ks\u00e4ytti \u00e4kki\u00e4 leukapielet kire\u00e4n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Leilan pitelem\u00e4 sokeriastia kolahti vasten p\u00f6yd\u00e4n lakattua pintaa, vaikka h\u00e4n yritti laskea sen huolellisesti k\u00e4sist\u00e4\u00e4n. Leila katsoi pitk\u00e4\u00e4n Harria, joka istui p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4 k\u00e4det puuskassa ja hartiat koholla, ja huokaisi syv\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 Olihan mulla, Leila totesi, ja alkoi kertoa.<\/p>\n\n\n\n
**********************************<\/p>\n\n\n\n
Tsyge aloitti keskustelun vasta, kun Harri k\u00f6mpi s\u00e4nkyyn my\u00f6h\u00e4\u00e4n illalla.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 Onko sulla kaikki ihan okei? Tsyge kysyi ja siveli k\u00e4dell\u00e4\u00e4n Harrin viile\u00e4\u00e4 k\u00e4sivartta.<\/p>\n\n\n\n
Ensimm\u00e4inen ajatus oli v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kaikki on hyvin. P\u00e4iv\u00e4 painoi mieless\u00e4 ja tuntui kehossa lyijynraskautena, ja ajatuskin vastaamisesta tuntui valmiiksi uuvuttavalta. Harri teki nopean sosiaalisen laskutoimituksen ja tuli siihen tulokseen, ett\u00e4 tapahtumista olisi joka tapauksessa jossain kohtaa kerrottava, ja Tsyge todenn\u00e4k\u00f6isesti loukkaantuisi, jos kokisi joutuneensa pimentoon Harrin el\u00e4m\u00e4n k\u00e4\u00e4nteist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 K\u00e4vin mun mutsin luona t\u00e4n\u00e4\u00e4n, Harri aloitti neutraalilla faktalla. Tsygen ilmeest\u00e4 saattoi n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 aloitus ei ollut niin tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4inen kuin Harri oli kuvitellut.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 H\u00e4h, onko sun \u00e4iti elossa? Tsyge m\u00f6l\u00e4ytti.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 No joo? Se asuu Kaarinassa.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 S\u00e4kin oot aika vanha, niin ajattelin, ett\u00e4 se on varmaan jo kuollut, Tsyge j\u00e4rkeili nuoruuden v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 itsevarmuudella. \u2013 Kun et ole ikin\u00e4 edes maininnut sit\u00e4! Asuuko sun is\u00e4kin siell\u00e4? Miksi et ottanut mua sinne mukaan, m\u00e4 olisin halunnut tavata ne!<\/p>\n\n\n\n
\u2013 Mun is\u00e4 kuoli aikoja sitten, ja t\u00e4\u00e4 oli v\u00e4h\u00e4n erikoinen k\u00e4ynti, Harri murahti. Uupumus teki h\u00e4net \u00e4rtyneeksi, ja keskustelu l\u00e4hti jo alkuun k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n aivan v\u00e4\u00e4rille urille. Toisaalta Tsyge oli n\u00e4hnyt sen vaivan, ett\u00e4 oli kysynyt, joten Harri halusi osoittaa arvostavansa elett\u00e4. Pahan olon purkaisi parhaiten puhumalla, ja Tsygelt\u00e4 saisi sieluntuskaa lievitt\u00e4v\u00e4\u00e4 sympatiaa ja lohduttelua.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 En ihan hirve\u00e4n usein k\u00e4y mutsin luona, mutta se halusi kertoa kasvotusten, ett\u00e4\u2026 sill\u00e4 on todettu Parkinsonin tauti, Harri totesi hiljaa.<\/p>\n\n\n\n
Tsygen k\u00e4den tyynnyttelev\u00e4 liike Harrin k\u00e4sivarrella pys\u00e4htyi \u00e4killisesti.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 Siis what, eiks se ole joku ihan kauhee! Tsyge huudahti. \u2013 Siis ett\u00e4 siin\u00e4 menee ihan liikuntakyvytt\u00f6m\u00e4ksi eik\u00e4 tyyliin pysty itse sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ja sit kuolee?<\/p>\n\n\n\n
\u2013 Ei kai, tai en m\u00e4 tied\u00e4? Harri soperteli. \u2013 Mutsi sai diagnoosin vasta muutama kuukausi sitten ja jonkun l\u00e4\u00e4kkeen siihen. Ei se t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 ainakaan aiheuta muuta kuin v\u00e4h\u00e4n vapinaa ja lihasj\u00e4ykkyytt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 Okei, tarviiko sun sit tyyliin hommata sille paikka hoitokodista?<\/p>\n\n\n\n
\u2013 Ei se sanonut sellaisesta mit\u00e4\u00e4n. Ihan normaalilta se vaikutti, eik\u00e4 se ole j\u00e4\u00e4nyt viel\u00e4 edes t\u00f6ist\u00e4 pois.<\/p>\n\n\n\n
Tsygen helpotuksen huokaus oli niin kuuluva, ett\u00e4 Harri melkein odotti alakerran naapurin innostuvan taas paukuttamaan kattoaan harjanvarrella.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 No huh, m\u00e4 ajattelin ett\u00e4 sulla menee heti kaikki kuviot uusiksi. Sairaudet on niin kuumottavia ja ihan normaalit ihmiset menee niist\u00e4 niin jumiin. Niinku haloo, voitaisko viis minaa jutella asioista ilman ett\u00e4 mainitset tautejasi? Tsyge paasasi.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 Me ei ehditty kovin syv\u00e4llisesti jutella, mit\u00e4 t\u00e4st\u00e4 seuraa, mutta kyll\u00e4 mutsi mainitsi jossain kohtaa hoitotahdon, ja\u2026 <\/p>\n\n\n\n
Harri yritti jatkaa, mutta Tsyge nappasi h\u00e4net tiukkaan rutistukseen.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 \u00c4l\u00e4 huolehdi tollasesta nyt! Murehditaan t\u00e4t\u00e4 sit joskus, kun se joutuu tyyliin py\u00f6r\u00e4tuoliin. K\u00e4\u00e4nn\u00e4 selk\u00e4 t\u00e4nne p\u00e4in, ett\u00e4 m\u00e4 voin halata sua kunnolla, Tsyge maanitteli. \u2013 Vai tuletko mieluummin kainaloon makoilemaan?<\/p>\n\n\n\n
Harrista tuntui \u00e4kisti silt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen ja Tsygen v\u00e4lill\u00e4 oli niin paljon tyhjyytt\u00e4, ettei sit\u00e4 voinut t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pelk\u00e4ll\u00e4 halauksella.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 M\u00e4 voisin vaikka hetken vain maata itsekseni ja kuunnella musiikkia, Harri sanoi, ja Tsyge irrotti halausotteensa kuuliaisesti.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 Hyv\u00e4 idea, m\u00e4 nollaan yleens\u00e4 jollain \u00e4\u00e4nikirjalla, jos on liikaa mielen p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Haittaako, jos v\u00e4h\u00e4n kiehn\u00e4\u00e4n sun olkap\u00e4\u00e4t\u00e4 vasten? Tsyge sirkutti ja suuteli Harrin poskea.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 Ei haittaa, Harri sanoi poissaolevasti. Samalla h\u00e4n muisti, ett\u00e4 k\u00e4nnykk\u00e4 oli j\u00e4\u00e4nyt keitti\u00f6n tasolle ja kuulokkeet varmaankin farkkutakin taskuun. Tsyge ei huomannut koko asiaa, vaan oli jo puskenut p\u00e4\u00e4ns\u00e4 vasten Harria ja napannut t\u00e4m\u00e4n k\u00e4den kevyesti omaansa. Kosketus l\u00e4mmitti vain ihon pintaa, eik\u00e4 se riitt\u00e4nyt sulattamaan sisimm\u00e4n \u00e4killisesti peitt\u00e4nytt\u00e4 kylm\u00e4\u00e4 riitett\u00e4. Harri laittoi silm\u00e4t kiinni ja vajosi ajatuksiinsa. Jostain kaukaa nousi muisto Raakel-mummun korvapuustien tuoksusta, ja kaipuu saada viel\u00e4 kerran maistaa uunituoreita leipomuksia.<\/p>\n\n\n\n