Kahden erän jälkeen ei ollut lainkaan selvää, kumpi voittaisi kamppailun. Ossi oli dominoinut ensimmäistä erää ja päihittänyt Petrin selkein lukemin 21–14, mutta tästä sisuuntuneena Petri ei ollut sallinut Ossin pelata toisessa erässä yhtäkään helppoa palloa. Toinen erä meni Petrille silti vain kahden pisteen erolla. Ainakin Ossilla olisi tiukassa ottelussa raportoitavaa vaimolle, vaikka Ainon oli kuulemma vaikea ymmärtää, miksi ystävien kesken piti pelata niin verissä päin. Petri ja Ossi itse nauttivat täysin siemauksin kilpailun tuomasta kosketuksesta fyysiseen alkuvoimaan, jolle oli kovin vähän tilaa kirjastotyössä.
Taistelun tuoksinassa kevyt nälviminen ja miehekäs ärähtely kuuluivat asiaan, mutta testosteronitasot tasaantuivat juomataukojen ajaksi. Toisen erän jälkeen kumpikin pelaaja rojahti kentän reunalla olevalle muovituolille ja hörppi haaleaa vettä urheilupullosta.
Kolmatta erää odotellessa puhe harhautui päivän pääaiheeseen, auton vaihtamiseen. Ossi aikoi laittaa perheen uskollisen kulkuvälineen vaihtoon ja vaihtoehtojen vertailu sai käynnissä olevan pelin hetkeksi unohtumaan. Todellisuus ei ollut rajana, kun Ossi visioi unelmiensa autoa, jonka budjetti karkasi hyvin nopeasti tavallisen kirjastotyöläisen saavuttamattomiin. Haavelinnat romahtivat jo ennen seuraavan erän alkua, kun Ossi napsautti juomapullon korkin määrätietoisesti kiinni.
– Loppujen lopuksi ihan sama, mitä mä mietin. Oikeastaan vain sillä on väliä, mahtuuko autoon viiden hengen matkatavarat mökkiviikonloppua varten, Ossi puuskahti. – Eikä Aino varmana edes suostuisi malliin, jossa on kattolasi, kun sellainen kuulemma vain hajoaa tai vuotaa.
Petrin ei tarvinnut ystävänsä tavoin miettiä kompromisseja autoa hankkiessaan, sillä yhden hengen taloudessa budjetti- ja käytännöllisyyskeskustelut oli nopeasti käyty. Lapsinäkökulmaa ei tarvinnut huomioida, vaikka Petri auttoikin silloi tällöin Piaa myös Elisan kuljettamisessa. Varustelussa oli tarpeen pohtia lähinnä penkkien puolinahkaverhoilua ja esilämmitysjärjestelmän tuomia etuja.
Petri ei ehtinyt kommentoida kattoluukkuasiaa, kun Ossi jo jatkoi tilitystään.
– Muutenkin kannattaisi kysyä taksisuhareilta neuvoa auton valintaan, koska joka tapauksessa saa käyttää kaiken vapaa-aikansa kuskatessaan lapsia paikasta toiseen. Kun voisikin laittaa taksamittarin käyntiin joka kerta, kun Velmalla on voimistelutreenit tai Luukasta joutuu viemään matsiin toiselle puolelle maakuntaa.
Eipä perheettömällä ollut näitäkään murheita mietittävänään, ja tuskinpa koskaan olisikaan. Hiljaa mielessään Petri oli silti sitä mieltä, ettei omasta perheestä kuuluisi olla epäkiitollinen, mutta eipä aiheesta kannattanut alkaa kokemusasiantuntijaa sivistämään.
– Eivät ne loputtomiin kyytiä ole kinuamassa, Petri rauhoitteli pätemisen sijaan. – Muutama vuosi, ja Velma saattaa jo opiskella eri paikkakunnalla ja Luukakselle voi miettiä vaikka mopoautoa.
– Ja Viltsu ehtii siihen mennessä keksiä, että haluaa harrastaa ratsastusta tai taitoluistelua tai jotain muuta perkeleellistä, mitä ei voi tehdä ilmaiseksi lähimetsässä, Ossi tuskaili.
– Teillä on meri siinä lähellä, ja kesäisin hyvä mökkiranta. Jos yrität saada sen innostumaan uinnista?
– Mun tuurilla koko perhe innostuu laitesukeltamisesta tai haluaa vuokrata sukellusveneen.
– Ennen kuin seuraat kapteeni Nemon jalanjäljissä, voisin päihittää sut kolmannessa erässä. Jos nöyrryt nopeasti niin ehditään saunaankin ennen kuin sun taksivuoro alkaa.
Ossi suki hikiset, punaiset hiuskäkkäränsä ojennukseen ja ponnahti haasteen innostamana ylös.
– Katsotaan, kuka tässä nöyrtyy! Tosin en mä viitsi tuollaista vanhaa ukkoa vastaan täysillä ottaa, sullahan voi vaikka lonkka murtua.
– Mä olen vielä useita viikkoja alle viisikymppinen! Äläkä siinä kettuile, ei meillä ole kuin kolme vuotta ikäeroa.
– Ratkaisevat kolme vuotta tuloksen kannalta.
Mailat käsissään pelaajat asettuivat omille kenttäpuoliskoilleen, ja Petri valmistautui syöttämään erän ensimmäisen pallon. Ennen lyöntiä hän pysähtyi kuuntelemaan.
– Ootas, jommallakummalla soi kännykkä. Onko sun värinällä?
Sinnikkäästi soiva puhelin oli Petrin. Värinä loppui ennen kuin Petri ehti puhelimelleen, joten hän päätti jättää soiton toistaiseksi huomiotta. Petri iski napakan syötön, mutta Ossi oli harmillisen hyvin hereillä ja palautti sulkapallon aivan kentän vasempaan takanurkkaan. Petri sai kurkotella tosissaan, että sai mailansa väliin, mutta ainakin Ossi joutui vuorostaan kiirehtimään verkon juurelle vastatakseen iskuun. Petri näpäytti palautuksen vikkelästi verkon yli, mutta Ossi oli jälleen kärppänä nostamassa mailansa rystylyöntiin. Tänään kumpikaan ei juhlisi helppoa voittoa.
Armoton meno jatkui seuraavan neljän pallon ajan, mutta kun Petri valmistautui viidenteen syöttöön, kuuli hän kännykän jälleen tärisevän kentän laidalla. Petri oli ollut valmis laittamaan yhden puhelinsoiton elantoaan kasaan raapivan puhelinmyyjän tai kuulumisia kyselevän sukulaisen piikkiin, mutta kumpikaan tuskin olisi soitellut heti uudestaan perään. Petri katsoi kysyvästi Ossia, joka puuskuttaen totesi käyttävänsä mielellään kaikki mahdolliset tekosyyt lisätauolle. Petri ehti kännykän luo juuri, kun se lakkasi soimasta, mutta avattuaan lukituksen hän huomasi soittoja tulleen lyhyen ajan sisään itse asiassa kolme. Kaikki Harrilta.
Petri ilmoitti soittavansa Harrille nopeasti takaisin. Ossi teki parhaansa pitääkseen naamansa peruslukemilla, mutta olemuksesta huomasi, että Ossin puolesta Harrin puhelut olisi voinut ohjata vaikka manalan asiakaspalvelun puhelinvastaajaan.
Puhelin ehti soida vain kerran, kun Harri jo vastasi.
– Moi Harri, mitäs… Odota hetki, en saa selvää. Siis missä… Okei. Okei. Eikö siellä ole ketään muita? Ei tarvitse huutaa vain siksi, että kysyn. Ei mitään. Ei, mä ymmärrän. Mä voin tulla sinne selvittämään. Ei haittaa. Eikun ei oikeasti. Täältä kestää hetki, mutta laita osoite viestillä. Otat ihan rauhassa. Nähdään.
Petri lopetti puhelun jo valmiiksi anteeksipyytävän näköisenä. Ossi oli tehnyt tarvittavat tulkinnat tilanteen etenemisestä puhelun aikana ja roikotti mailaa laiskasti vierellään.
– Taisi illan matsi päättyä ratkaisemattomana, Ossi totesi ja läpsytteli mailan kimmoisia jänteitä säärtään vasten.
– Harrilla tuli vähän mutkia matkaan näyttelyn pystyttämisessä, Petri pahoitteli. – Mua kaivattaisiin tekniseksi tueksi.
– Ei sulla aina ole velvollisuutta rynnätä avuksi, kun Litmasella on taskulampusta patterit loppu tai sukassa reikä.
– Harri kuulosti aika hätääntyneeltä, Petri tyytyi perustelemaan ja laittoi mailaansa suojapussiin. – Ei siellä mitään ole pahasti sattunut, mutta Harri ottaa vastoinkäymiset niin raskaasti.
– Luulisi, että se olisi ajan myötä turtunut omaan panikointiinsa. Aina sillä on joku kriisi käynnissä ja sun pitää ratkaista se, Ossi sanoi Petrin mielestä tarpeettoman kitkerästi.
Petri ei vastannut mitään, sillä häntä ei juuri nyt huvittanut puolustella omia valintojaan tai Harrin tekemisiä. Vaikka Petriä nolotti jättää peli kesken Ossin kanssa, ei hän olisi kyennyt enää jatkamaan ottelua täydestä sydämestä puhelun jälkeen. Onneksi Ossi ei jäänyt kaivelemaan vanhoja kaunojaan Harria kohtaan, joten sulkapalloilijat painelivat sen enempää juttelematta suihkun puolelle. Parkkipaikalla erotessa Ossi oli jo paljon paremmalla tuulella ja vannoi nöyryyttävänsä Petriä seuraavassa matsissa kahden pelikerran edestä.
Petri aikoi lähteä suoriltaan ajamaan lähikaupungin näyttelypaikalle, mutta päätti ensin tehdä pikaisen pyrähdyksen kotiin Portsan laitamille ja vaihtaa treenikassin valikoimaan työkaluja. Petri piti yllä rivakkaa tahtia, mutta suihkussa käymiseen ja kotona poikkeamiseen meni silti oma aikansa. Harrin lähettämään osoitteeseen Petri pääsi perille vasta lähemmäs tuntia puhelun jälkeen. Hän harhaili kaupungin betonisella keskusaukiolla Harrin antamaa osoitetta etsien. Yhden liiketilan ovi oli pönkätty raolleen isolla kivenmurikalla, ja Petri päätti kokeilla onneaan.
Petri astui tuulikaapin kautta avonaiseen, lähes pimeään liikehuoneistoon ja heti meinasi saada sydänkohtauksen huomatessaan hiljaa sivussa seisovan hahmon. Nurkassa jäpittäjä oli tarkemmin katsottuna mallinukke, joka oli peitetty sähköjohdoilla ja pitsillä. Eri puolille tilaa oli viritelty paljon kaikenlaisia kapineita, joiden merkitys jäi Petrille yhtä hämäräksi kuin tilan valaistus. Ainakin paikka oli varmistunut oikeaksi.
Edessäpäin oli valaistu alue, joka oli erotettu päätilasta katosta roikkuvilla muovisilla, ajan saatossa kellastuneilla liuskaverhoilla. Niiden takaa kuului kolinaa ja tutulta kuulostavaa kiroilua, joten Petri suuntasi sinne. Hän käänsi paksun muoviliuskan syrjään ja näki heti Harrin, joka ravasi tuskaisen näköisesti ympäri huonetta ja haroi millisiilin peittämää päälakeaan aivan kuin siinä olisi edelleen ollut nuoren taiteilijan tuuhea hiuspehko.
Keskellä huonetta oli työkalupakki, jonka sisältö oli levitelty miten sattuu lattialle. Vastakkaisella puolella huonetta oli kasa ohuita mustia metallitelineitä, joiden oli ilmeisesti tarkoitus päätyä seinälle, sekä kolme suurta litteää näyttöä. Yhdestä seinästä oli rapissut lattialle valkoista pölyä ja pari tasoitteesta lohjennutta palaa, jotka kertoivat kovasta yrityksestä saada ripustus kuntoon. Selvää oli, että lopputulos ei vastannut tavoitetta, sillä taiteilija vaikutti valmiilta potkimaan päreiksi sekä näytöt että ripustimet ja mikä ettei pari seinääkin siinä sivussa.
– Moikka ja sori kun… Petri aloitti, mutta ei päässyt pidemmälle, kun Harri jo kääntyi häntä kohti.
– Missä sä viivyit! Harri rääkäisi. – Täällä on kaikki päin vittua eikä mikään etene. Oon tapellut näiden saatanan telineiden kanssa jo kolmatta tuntia ja tämä paska pitäisi saada valmiiksi huomiseen kello kahteen mennessä.
– Olisin voinut tulla avuksi jo alkuun, jos olisit pyytänyt, Petri totesi yrittäen peittää ärtymystään. Harrin ukkosenjohdattimena toimiminen ei todellakaan ollut hänen lempipuuhaansa, mutta hän päätti sivuuttaa sanat ja keskittyä asiaan.
– Mä pyysin tänne yhden jampan apuun, mutta se saatanan vittupää ei saapunut paikalle, Harri sadatteli. – En enää ikinä luota kehenkään, joka käyttää kuukalenteria aikataulujensa suunnitteluun.
Petri silmäili tilannetta ja tutki ripustusseinää tarkemmin. Hän koputteli sitä eri kohdista ja yritti saada siitä jonkinlaista kuulokuvaa.
– Olet sen koko kolme tuntia ollut tämän kimpussa?
– Mitä sitten olisin tehnyt, seissyt täällä tumppu perseessä? Mittasin aivan saatanan huolellisesti telineille oikeat paikat ja merkkasin paikat ruuveille, mutta kun en saa tolla vehkeellä seinään edes kärpäsenmentävää aukkoa!
Harrin mainitsema sähkötyökalu oli lattialla, ja Petri otti sen käteensä parempaan tarkasteluun. Hän kokeili liipaisinta pari kertaa. Kiinnitetty terä lähti heti pyörimään, mutta ongelman juurisyy oli selvä.
– Ja tällä yritit saada reiät porattua? Petri varmisti.
– Eiku vittu porkkanalla! Sillä just, ja kokeilin vaihtaa terää ja vaikka mitä.
– Ei sitten mikään ihme, ettei onnistu. Sä olet yrittänyt mennä tiiliseinästä läpi ruuvinvääntimellä.
Petrin toteamuksen myötä raivo pakeni Harrista kuin helium puhjenneesta vappupallosta.
– Mulle sanottiin, että täällä olisi kaikki tarvittavat työkalut, e-eikä täällä ollut muutakaan poraa muistuttavaa! Harri änkytti poskipäät vielä kiukusta punoittaen.
Petri taputti Harria olkapäälle.
– Tekevälle sattuu, ja onhan tämä vähän samanmuotoinen laite.
Harrilla oli ottelunsa tyrmäyksellä hävinneen nyrkkeilijän tyhjä katse, ja Petri mietti jo tosissaan, lysähtäisikö tämä kasaan oman toivottomuutensa painosta.
– Vittu mä olen tyhmä, Harri totesi hiljaa. – Tyhmä ja avuton.
– Et ole, tämä ei vain ole sun ominta alaasi.
– Mä en selviä edes mistään yksinkertaisesta ilman että mokaan kaiken.
– Tuokaan ei pidä paikkaansa.
Harri ei vastannut mitään, katsoi vain seinää nujertuneena. Petri kiersi käsivartensa Harrin selkäpuolelle ja silitti tätä hartioista.
– Mä haen omat työkalut autosta ja autan missä voin. Mitä tänään pitäisi saada valmiiksi ja mitä uskaltaisi jättää huomiselle?
Harri loi innottoman katseen huoneessa oleviin tavaroihin.
– Laitetaan vain nää telkkarit seinälle ja katsotaan sitten.
Sen enempää ohjeita Petri ei tarvinnut. Harri oli sanojensa mittainen, sillä Petri huomasi ruuvien paikkojen todellakin olevan tarkkaan merkitty. Muut tarvittavat välineet löytyivät helposti, mutta missään ei näkynyt ruuveihin sopivia tulppia. Petri sivuutti asian hienovaraisesti ja kävi kaivamassa autosta puuttuvat kapineet. Iskuporakoneen ensimmäisistä surauksista meni vain puolisen tuntia siihen, että Petri suoristi viimeistä telineelle nostettua näyttöä. Harri seisoi kauempana katsomassa Petrin työtä.
– Miltä näyttää, menikö kerrasta oikein? Petri kysyi, ja Harri nyökkäsi.
– Ihan tosi hyvä. Kiitos. Pitäisi varmaan vielä testata, toimiiko liitännät.
Petri otti omat työkalunsa talteen ja keräili samalla Harrin jäljiltä levälleen jääneitä poranteriä avoimeen pakkiin.
– Eiköhän se ole huomisen homma. Oletko syönyt tänään kunnolla?
– Joskus ennen kuin tulin tänne.
– Mulla on kotona lasagnea, jos maistuu. Saat tietty jäädä nukkumaankin, yritän lähteä töihin kolistelematta.
Harri huokaisi syvään.
– Voisin mennä vain kotiin. Vedän nuudeleita tai jotain.
Autokyytiä takaisin Turkuun ei tarvinnut erikseen tyrkyttää. Paluumatkalla Harri ei selvästikään ollut puhetuulella, joten Petri antoi tämän olla rauhassa ja keskittyi ajamiseen. Harrin kännykän ruutu välähti, ja hän alkoi kirjoittaa pitkää viestiä.
– Jos tuo on se kuukalenterityyppi, niin voit laittaa multakin kiitokset, Petri vitsaili.
– Ei kun tää on… eri kaveri, Harri lopetti latteasti ja tunki puhelimen takaisin taskuun. Enempää informaatiota ei ilmeisesti ollut tulossa, joten Petri antoi asian olla. Hänellä oli oma epäilyksensä siitä, että ”eri kaveri” saattoi olla muutakin kuin hyvänpäiväntuttu, mutta eihän asia hänelle kuulunut.
Petri kurvasi viimein keltaisen puutalon eteen ja pohti hetken huvittuneena Ossin aiempaa tilitystä kuskina toimimisesta. Sitä lajia työtä riitti näköjään muillekin kuin perheenisille. Maksukin taisi olla yhtä huono kuin ydinperheelle suunnatuissa kuljetuspalveluissa, sillä Harri kampesi itsensä ylös autosta, mutisi lyhyet heipat ja työnsi auton oven löysästi kiinni takanaan.
Perheettömyydessä oli puolensa. Ainakaan tunnekuohujen selvittelyä ei tarvinnut jatkaa tuntikausia, vaan päivän draaman jälkeen sai mennä kotiin ja lukea kirjaa siunatussa hiljaisuudessa. Petri käänsi autoradion hiljemmalle ja ajoi yksin kotiin syömään lasagnea, joka ei Harrille kelvannut. Käypä palkka pimeästä taksityöstä ja remppahommista.