– Äiti, sun vuoro! Älä kato vain kännykkää!
Pia oli ehdottomasti sitä mieltä, että Elisa ansaitsi äidiltään omistautunutta laatuaikaa, mutta yksinhuoltajan oli turvattava aikakleptomaniaan siellä missä pystyi. Ruuduista vapaan yhteisen ajan merkitystä korostettiin kaikissa nykyajan kasvatusoppaissa, joita Pia yritti seurata tunnontarkasti. Raskausaika oli ollut hyvää harjoitusta, sillä Pia oli noudattanut ruokavaliosuosituksia kurinalaisuudella, joka olisi saanut paastoavan erakkomunkin murjottamaan kateudesta.
Raskausaikana luetut oppaat vauva-ajasta ja lastenkasvatuksesta olivat pumpanneet Pian täyteen itsevarmuutta, jonka voimin hän uskoi pystyvänsä selättämään kaikki ongelmat vaippaihottumasta hampaiden puhkeamiseen. Vakaa luottamusta kirjoitettua sanaa kohtaan, Elisan käyränmukainen käytös kohtuaikana ja ysipuolen keskiarvolla suoritettu syntymä eivät valmistaneet Piaa lainkaan vauvan kanssa elettävään todellisuuteen, joka oli kaoottista ja ajoittain suorastaan ahdistavaa.
Tarpeeksi monen itketyn illan jälkeen Pia oli todennut, että standardeja on pakko tiputtaa edes vähän tai muuten arjessa tulisi seinä vastaan niin kovalla vauhdilla, että siitä ei parilla naarmulla selviäisi. Tämänkin jälkeen Pian tavoitteet lapsensa kasvattamiselle pysyivät korkealla, mutta oman mielenterveyden suojelemiseksi tehdyt joustot eivät sentään enää saaneet häntä tuntemaan itseään surkeaksi pettymykseksi äitinä.
Elisalla oli silti aihetta kritisointiin, sillä muiden kanssa viestittely kesken lautapelin olisi ollut epäkohteliasta missä tahansa seurassa. Käynnissä vain sattui olemaan erittäin olennainen keskustelu kesäfestareille lähdöstä. Angelika, Marleena ja Pia olivat yleensä käyneet Tuskassa, mutta tänä vuonna Marleena oli tiputtanut pallon ja sopinut festivaaliviikonlopun kohdalle reissun Visbyhyn.
Kurmotettuaan Marleenaa riittävästi tämän kalenterointikyvyttömyydestä olivat Pia ja Angelika antaneet armon käydä oikeudesta ja avanneet keskustelut muista vaihtoehdoista. Ruisrock oli hylätty liian itsestään selvänä ja Flow liian tärkeilevänä, joten koko Suomen festaripakka oli levitetty pöydälle. Marleena vertaili suurten festivaalien artistitarjontaa, Angelika googletteli innokkaasti pikkukaupunkien superpaikallisia tilaisuuksia ja Pia koetti parhaansa mukaan pysyä kärryillä poukkoilevasta keskustelusta. Oli sietämätöntä, että hän ei ehtinyt edes tuoda omia ajatuksiaan esille, kun ystävät olivat jo siirtyneet seuraavaan aiheeseen. Ilman harkittuja perusteluja ystävät päätyisivät varmasti valitsemaan jotkin hankalassa paikassa sijaitsevat ja Pian elämää vaikeuttavat festarit huonoimpaan mahdollisimpaan aikaan.
Elisa oli joka tapauksessa oikeassa, oli Pian vuoro. Pia katsoi tasakokoisista neliöistä koottua pelikenttää, joka oli laajentunut epäsäännöllisesti pitkin keittiön pöytää. Taistelu teiden, keskiaikaisten muurikaupunkien ja peltojen hallinnasta oli ikäsuosituksenkin mukaan hiukan liian haastavaa pian kuusi vuotta täyttävälle, mikä johti Elisan kohdalla pitkiin mietintätaukoihin. Pia oli ollut niin uppoutunut viestittelyyn, ettei hänellä ollut harmainta hajua äskeisestä siirrosta. Hän poimi sokkona uuden neliöpalan, asetti sen pelialueen jatkoksi ja asetti oman punaisen pelinappulansa lojumaan pellolle.
– Et sä voi laittaa siihen, mun ukkeli on jo siellä, Elisa protestoi.
Pia pahoitteli virhettään ja siirsi hahmonsa palan reunalla olevalle pienelle liuskalle kaupunkia. Elisa nappasi uuden palan ja alkoi puoliääneen höpisten miettimään parasta paikkaa sille. Pia näpäytti pimentynyttä kännykän näyttöä ja luki nopeasti läpi keskustelun uusimmat käänteet.
Mut mieti miten perseestä on olla vaikka Nummirockissa kun sataa,
sieltä ei pääse nopeesti käymään hotlassa tms
Fair enough, ja mä en tod lähde enää telttailemaan,
oon aivan liian vanha siihen
Pia vetää meille vanhana partiolaisena luxus teltan pystyyn 😀
Nope I’m out
Ei mitään seikkailu henkee, Pia tulee mun kaa joohan
Pia nakutteli oman vastauksensa, ennen kuin keskustelu viiraisi pahemmin väärään suuntaan.
Majoitus sisätiloissa kiitos, mulla ei ole
ansiomerkkiä festaritelttailusta
Järjen ääni! Muistan Ilosaaren ihan liian hyvin
Eikö aika kultaa muistoja :DDDD
Joskus kesäöinä herään hikisenä kesken unen ja mulle iskee
hetkeksi paniikki kun kuvittelen olevani edelleen ahtautuneena
teidän kanssa maailman pienimpään ja nahkeimpaan telttaan.
Keho muistaa kauhun hetket…
Marleenan vanhempien mökin ulkovarastosta löytynyt ei-tarvi-palauttaa-teltta oli tuntunut lottovoitolta teini-ikäisten festaroijien mielestä. Harmi vain, että telttaa ei tullut testattua ennen reissua, sillä se oli ilmeisesti tarkoitettu yhdelle hengelle, koon perusteella enintään seitsemänvuotiaalle lapselle, ja siitä puuttui muutama kokoamisen kannalta olennainen keppi.
Äläkä unohda että se haisi homeelle ja pohjaan
oli joku elukka syönyt reiän
Okeiokei, eli ei telttaa mut mitkä festarit?
Mä lähtisin miettimään ihan artisti edellä,
joku vähän heavympi?
Silenced Mistress olis Nummirockissa mutta kun
ei kelpaa
Nummirock ei napannut, mutta Pialla oli aiheeseen liittyvää jännittävää tietoa.
Tiesittekö että Silenced Mistress tulee Turkuun
parin kuukauden päästä?
– Äiti, sun vuoro ollut vaikka kuinka pitkään, Elisa huomautti.
Pia pahoitteli tarkkaavaisuuden puutettaan, suoritti kierroksen pakolliset peliliikkeet ja liu’utti keskustelun uusimmat kommentit esiin.
Eikä!!! Sinne!!!
Joo mennään, miten mä en oo kuullut tästä aiemmin?
Tai mistä sä kuulit?
Pia näpersi vastausta samalla, kun piti katseensa hyvin tarkkaavaisesti pelissä.
Kerkko kertoi, se rakentaa niiden lavaa tai jotain.
Tukholman keikkaan tuli jotain säätöä ja päättivät vaihtaa kaupunkia
Vähänkö siistiä, saiskohan Kerkko meidät taka huoneeseen
moikkaamaan bändiä?
No ei oikeesti, en halua bändäriksi
Tai irtoaisiko vapareita 😇
Loistava idea noi liput, kysyn!
Mahtavaa!!!!
Jes jes jes
Festarit unohtuivat täysin, sillä Silenced Mistressin mahtavuutta ja viisi vuotta sitten koettua bändin keikkaa piti fiilistellä urakalla. Keskustelun velloessa pöytäpelissä meinasi tulla kriisi, kun Elisa olisi halunnut asettaa palan kohtaan, jossa pöytä loppui. Pia sai pelastettua tilanteen keittiöjakkaran strategisella uudelleensijoittelulla. Pia pelasi jälleen vuoronsa – tällä kertaa punainen pelihahmo pääsi vaeltamaan tietä pitkin, määränpäänä kenties hyvä konsertti – ja vilkaisi viestiketjua. Pelivuoron aikana keskustelu oli siirtynyt pois musiikista.
Ehkä suurin ihme tässä on silti että
Pia on edelleen kimpassa Kerkon kanssa
Haa joo, tähän on kestänyt jo ainakin
pari kuukautta vai?
Ennätys! Pia, haluatko kertoa yleisölle
miten tähän pisteeseen on päästy?
Pia pyöritteli silmiään, mutta eivät ystävät aivan perusteetta kettuilleet. Pitkät parisuhteet eivät olleet ennen kuuluneet Pian repertuaariin. Nykytilanne hakkasi loputtoman deittisovellusten selailun sata-nolla, ainakin toistaiseksi. Pia kiteytti Kerkon menestyksen salaisuuden yhteen lyhyeen lauseeseen.
Se ei ole alkanut ärsyttää vielä
Tästä vähän vinkkiä myös tuleville kumppaneille…
Vai onko tämä Se Oikea?
En usko sellaisiin satuolentoihin.
Kattellaan miten homma kehittyy
Olkaa ainakin siihen asti kimpassa
että päästään keikalle!
Onnistuu varmaan, Kerkon kanssa on ihan hauskaa. Vähän takertuvaa tyyppiä mut ihan symppiksellä tavalla
Eli tää ei kosinut heti ekojen treffien päätteeksi? 😀
Surullisenkuuluisa Paulus, legenda jo eläessään. Pari vuotta sitten tarjolla olisi ollut tilaisuus seilata avioliiton satamaan, mutta kivisydäminen Pia oli todennut haluavansa tietää miehestä edes sukunimen ennen kuin suostuisi vihille. Vaikka Paulus oli välittömästi kertonut olevansa Linkola, ei vastaus muuttunut myöntäväksi. Lähes itkun partaalla olevan deitin hylkääminen Vähätorin laidalle oli tuntunut julmalta, mutta Pauluksen lupaus toteuttaa Pian kaikki unelmat hinnalla millä hyvänsä – aivan millä tahansa hinnalla, siis millä tahansa – oli melkoinen punainen lippu.
Ei Kerkko olisi kuvioissa enää jos
olisi vetänyt sellaset överit alkuun
Sit se ei varmaan myöskään ole koko kahta kuukautta selittänyt,
miten se aikoo ihan just tienata imfluensserina
elantonsa, kunhan on tarpeeksi contenttii ja seuraajii
Toinen väärällä tavalla legendaarinen tapaus. Pia seurasi edelleen hupimielessä Jonahontas-tiliä, jonka tilaajaluku oli puolessatoista vuodessa treffien jälkeen noussut sadastaviidestäkymmenestä lähes kahteensataan.
Ei onneks sitäkään. Miten mulla onkin ollut näin surkeita deittejä, kiitos kun muistutitte
Ole hyvä 😀 Mut oli Angelikallakin se yksi sänkyhokija
Et puhu siitä, tää on vielä pahempi trauma kuin telttailu.
Siihen tykkäätsä, tykkäätsä hokemiseen naidessa meni maku
hämmästyttävän nopeasti, ja juu en tykännyt
Pohjanoteeraus tuokin 😂
Se sentään tajusi olevansa treffeillä, en ehkä ikinä pääse yli Irina häpeästä
Okei mut se oli vain masentavaa,
friendzone oli hänessä vahvana
Olis pitänyt selkeästi sanoa treffit eikä pyytää kahville,
varsinkin kun oltiin puhuttu just sexyimmistä miehistä
Marvel leffoissa 😣
Ensi kerralla varmuuden vuoksi aiheena
Wonder Womanin tissit?
No haloo, se on DCn hahmo! Mutta Black Widow…?
– Äiti, nyt kyllä lopetat tai mä istun sun kännykän päälle!
Elisan kommentti havahdutti Pian tajuamaan, että lähes koko peli tähän asti oli mennyt varsinaista pelaamista vältellen ja kavereiden virtuaalisessa seurassa. Äitihäpeän ankkuri tarrasi vankasti pohjaan ja nostatti synkkiä tuntemuksia syyllisyyden pohjamudista.
Elisan kanssa vietettyä aikaa ei voinut toistuvasti asettaa kakkossijalle. Välillä koko elämä vaikutti olevan oman lapsen seurasta pois pyristelyä. Aamulla Elisa piti aina saada kiireellä hoitoon, jotta Pia pääsi tekemään töitä, iltapäivällä mummi saattoi hakea Elisan, jotta Pia pääsi harrastamaan, iltaisin Pia toivoi Elisan nukahtavan nopeasti, jotta saisi hetken omaa rauhaa, ja viikonloppuisin Pia toivoi pääsevänsä Kerkon luokse käymään.
Mikä surkea irvikuva omistautuneesta äidistä. Edes yhden lautapelin verran ei voi keskittyä olennaiseen. Pia velloi antaumuksella itseinhon liejuissa ja päätti pyhästi, ettei multitaskaisi sosiaalista elämäänsä kännykän avulla. Lapselle omistettu aika parantaa lapsen vuorovaikutustaitoja ja luo turvallisen pohjan tulevaisuuden kanssakäymisille, ja onhan se nyt vain tosi veemäistä vilkuilla kännykkää koko ajan.
Seuraavat kolme vuoroa Pia oli esimerkillinen vanhempi, joka pohti siirtoja Elisan kanssa yhdessä ja kehitti lapsen matemaattisia taitoja analysoimalla erilaisten peliliikkeiden tuomia pistemääriä. Neljännellä kierroksella juuri kiillotettu sädekehä otti hiukan osumaa, kun Pia huomasi uuden viestin Kerkolta vilahtavan puhelimen ruudulle.
Sunnuntaina kalenterissa pelkkää tyhjää,
saisinko siihen susta seuraa 🙂
Vaikeaa noin kohteliaasta kysymyksestä oli kieltäytyä, ja tekihän lapselle hyvää tottua viettämään aikaa eri aikuisten seurassa. Ehkä äitihäpeää voisi joskus helpottaa viettämällä tekemällä kolmistaan jotain yhdessä, olihan Kerkko muutaman kerran vihjaillutkin mielellään tutustuvansa Elisaan. Pieni jousto ei vielä muuttaisi keveää parisuhdetta yhdentekeväksi perheleikiksi.