Harkintatilanteessa Piasta oli selkeintä turvautua listaan plussista ja miinuksista. Viimeisimpään luetteloon Kerkosta oli päivän aikana kertynyt runsaasti uusia kohtia.
Plussat: Kerkko viihdytti tälläkin hetkellä Elisaa kokoamalla tämän kanssa palapeliä, ja Pia sai rauhassa laittaa ensi viikon ruoaksi tarkoitettua lasagnea. Kerkko ei ollut yrittänyt käpälöidä Piaa Elisan ollessa läsnä, ei edes leikkisän pusun tai vaivihkaa lanteilla käyneen käden vertaa. Kerkko oli tuonut omalla kustannuksellaan intialaista ruokaa koko porukalle.
Miinukset: Kerkko ei tajunnut, milloin olisi ollut ihan hyvä hetki lähteä kotiin.
Sunnuntai oli toki kulunut mukavasti, kun Kerkko oli saapunut sovittuun aikaan ja tuonut ruokaa tullessaan. Palak paneer oli tehnyt Piaan paremman vaikutuksen kuin Elisaan, joka oli ruokaillessa nyhtänyt naanista pieniä riekaleita naama irvessä ja mutustanut niitä Kerkon tuolinjalkaa potkien. Pian jälkiruoaksi tekemä suklaajuustokakku oli onneksi parantanut Elisan mielialaa, ja vaikka Kerkon kehut Pian leivontataidoista olivatkin lipsahtaneet ylitsevuotavan puolelle, oli kolmikko ruokailun lopuksi jo nauranut yhdessä Elisan mukamas hienovaraisille yrityksille napata kakun koristeeksi asetellut suklaamunan palat.
He olivat lähteneet pienelle kävelylle lähimetsään, jonka loskamuhjuiseen maahan koiranulkoiluttajat olivat tallanneet helposti kuljettavia polkuja, ja nousseet pienen kallion laelle, jotta Elisa sai kiipeillä kiemuraan kasvaneessa lempimännyssään. Kerkko ylettyi nostamaan Elisan suoraan kiipeilypuun parhaalle oksalle, mikä sai lapsen riemastumaan.
Kävelyn jälkeen Kerkko oli vielä tullut sisälle Pian kerrostalokolmioon, jonka sijainti lähellä työpaikkaa oli kohtuullisen vuokran lisäksi sen paras ominaisuus. Pian mielestä yhteisessä ruokailussa ja kävelyssä oli riittävästi yhteistä tekemistä yhteen päivään, mutta Kerkko oli kotiinpaluun jälkeen parkkeerannut itsensä sohvalle. Kun Pia vihjasi kevyesti tarvitsevansa aikaa ruokapreppaukselle, ehdotti Kerkko kärkkäästi keksivänsä Elisalle siksi aikaa jotain tekemistä, Mies oli innostanut Elisan palapelin pariin ennen kuin Pia oli ehtinyt kyseenalaistaa suunnitelmaa.
Saatuaan valmiin lasagnen uuniin Pia pysähtyi harkitsemaan tilannetta. Plussapuolella oli sen verran monta asiaa, että hän päätti olla ärsyyntymättä Kerkon vetkuttelusta. Hetken Pia pohti, oliko Kerkon norkoilussa taka-ajatuksena viipyä pitkään ja jäädä yövieraaksi. Tuskin, sillä Pia oli torpannut tämän mahdollisuuden jo ennakkoon. Kerkko oli muutenkin käyttäytynyt niin korostetun perheystävällisesti, että vierailusta olisi voinut kuvata jakson Pikku Kakkoseen. Ja vaikka Pia oikeastaan kaipasikin vähän muuta kuin kaikille sallittua viihdettä, ei hän halunnut olla epäreilu Elisalle ja kadota joka ikinen sunnuntai omien menojensa pariin. Luettakoon S-ikäraja siis myös Kerkon plussapuolelle, vaikka pitkin hampain.
– Tässä palassa on valkoista, missä me just nähtiin jokin valkoinen juttu? Kerkko artikuloi huolellisesti. Omanarvontunnostaan tarkka Elisa ei normaalisti olisi vaivautunut vastaamaan moiseen lapselliseen kyselyyn, mutta aiempi kiipeilyapu oli tainnut parantaa Kerkon asemaa lapsen silmissä. Elisa osoitti velvollisuudentuntoisesti lääkäriä, jolta puuttui puolet takista.
– Hienoa, kerralla oikein, Kerkko kehui ja ojensi palan Elisalle.
Elisa asetti palan paikoilleen ja nousi sohvalta.
– Mä en jaksa enää tehdä palapeliä, voinko mä mennä omaan huoneeseen kattomaan videoita? Elisa kysyi.
Pia ei jaksanut väitellä ruutuajasta edes muodon vuoksi, joten Elisa sai hämmästyksekseen laitteen käteen välittömänä luovutusvoittona. Tästä riemastuneena lapsi pyrähti huoneeseensa ja pamautti oven perässään kiinni jo ennen kuin Pia pääsi Kerkon luokse sohvalle. Pia nosti palapelilaatikon sohvalta ja otti mukavan asennon Kerkon vierestä.
– Elisa on kyllä välkky muksu, mua ei varmaan olisi tarvittu ollenkaan koko palapeliprojektissa, Kerkko arveli hypistellessään käteensä jäänyttä palaa, jossa iloisesti ilmehtivällä lääkärillä oli kädessään jotain, mikä muistutti huolestuttavan paljon valtavia teräväpäisiä pihtejä.
Nyt olisi ollut oiva sauma nostaa illanvieton ikärajaa hetkellisesti aikuiseen makuun sopivaksi, sillä Elisa tapittaisi videoita huoneessaan kuulokkeet päässä täysin tiedottomana lähiympäristön tapahtumista. Oli ihanaa tuntea itsensä halutuksi, vaikkei se mihinkään pikkulämmittelyä kuumempaan kanssakäymiseen johtaisikaan.
Tilaisuuteen tarttuminen ei selvästi käynyt Kerkolla mielessäkään, sillä hän keskittyi etsimään irtopalalle oikeaa paikkaa. Kerkko napsautti sen paikalleen kuvaan, ja Pia huomasi helpotuksekseen isojen pihtien olevankin osa stetoskooppia. Pia olisi silti toivonut Kerkon keskittyvän enemmän häneen kuin palapelin yksityiskohtiin.
– Ja Elisa tietää eläimistä enemmän faktoja kuin mä olen ehtinyt elämäni aikana ehtinyt niitä unohtaa, Kerkko jatkoi ajatustaan ja kurottui ottamaan uutta palaa laatikosta.
Pia reagoi nopeasti, ennen kuin hyvä tilaisuus kevyeen kuherteluun kuluisi palapelisairaalan toiminnan tehostamiseen.
– Mä olen palauttanut työpaikalle niin paljon eläinaiheisia lastenkirjoja, että niitä joudutaan välillä erikseen lähettämään kiertoon muihinkin kirjastoihin, Pia naurahti ja nappasi palan Kerkolta. – Tätä ei kannata koota pidemmälle, Elisa haluaa varmaan jatkaa tätä huomenna.
Kerkko vetäisi kädet syliinsä niin nopeasti, että olisi voinut luulla Pian juuri väittäneen palojen olevan radioaktiivisia.
– Sori, ei tullut mieleen. Mä voin ottaa tuon äskeisenkin palan pois, Kerkko pahoitteli ja kurottui irrottamaan stetoskooppia puolivalmiista työstä.
– Eikun jätä se vaan, ihan sama, Pia ojensi Kerkkoa hiukan ärhäkästi, ja Kerkko veti kätensä takaisin reisiensä päälle syyllisen näköisesti.
Tilanne oli luiskahtanut aivan väärille urille, eivätkä Kerkon kädet tuntuneet itsekseen löytävän tietään Pian puolelle. Oli selvästi Pian työ kääntää vaivaantunut tilanne takaisin parempaan suuntaan. Pia siisti kasvoiltaan pienimmätkin jäljet ärtymyksestä ja nojautui lähemmäs Kerkkoa.
– Tarkoitan, että Elisa osaa olla pikkutarkka, ja vältän taas yhden turhan riidan huomenna. Kiitos, että jaksoit viihdyttää Elisaa mun kokkailun ajan, Pia kehräsi ja nojautui sohvalla lähemmäs Kerkkoa, joka ei ehkä ymmärtänyt äkillistä sävynmuutosta mutta oli tarpeeksi viisas ollakseen kyseenalaistamatta sitä. Kerkko oli valitettavasti jämähtänyt lastenviihdyttäjän rooliin eikä eleelläkään vastannut Pian lähentely-yrityksiin. Kaikkiko täällä tarvitsee tehdä itse?
Pia hivutti itsensä Kerkon käsipuoleen ja nosti tämän käsivartta niin, että pääsi ujuttautumaan kainaloon. Tämä sai viimein pimeänä olleen lampun syttymään, ja Kerkko uskalsi oma-aloitteisesti säätää asentoaan niin, että Pia pääsi nojautumaan mukavammin rintakehää vasten. Kerkolla oli tavalliseen tapaansa päällä huppari, jonka hiukan nyppyyntynyt kangas tuntui karhealta poskea vasten. Vaatteen alla oleva keho oli houkuttelevan lähellä, mutta Pia päätti keskittyä nauttimaan Kerkon lämmöstä ja huumaavan hyvästä ominaistuoksusta, johon tosin sekoittui ikävästi halvan ja liian vahvan deodorantin löyhähdys.
Hetken aikaa Pia ja Kerkko istuivat hiljaa sylitysten, ja ainoastaan Elisan huoneesta kuuluvat naurunpyrskähdykset rikkoivat rauhan. Kerkko uskaltautui liu’uttamaan kättään Pian hiuksilla, joita tämä ei ollut vapaapäivänä jaksanut vetää iänikuiselle ponnarille.
– Mulla ei muuten ole ensi lauantaille vielä työsuunnitelmia, Kerkko keskeytti hiljaisuuden toiveikkuutta huokuvalla tiedonannolla. – Saattaa olla, että tässä ja ensi kuussa mulla on kaikki muut lauantait kiinni, joten jos haluaisit…
Vieno ehdotus sai Pian äkisti muistamaan ohimennen annetun lupauksen.
– Ootko muuten vielä mukana Silent Mistressin keikkajutussa? Pia keskeytti. – Me haluttaisiin Marleenan ja Angelikan kanssa kuuntelemaan ihan ehdottomasti!
– Joo, sinne kaivattiin vähän pystytysapua, jeesailen Logomossa keikkaa edeltävänä päivänä.
– Mahtavaa! Mietittiin, olisiko sulla mitään saumaa hoitaa meille lippuja?
Kerkko näytti kummastuneelta.
– Kyllä niitä varmaan on vieläkin saatavilla, vaikka se on aika hyvin myynyt.
– Niin, mutta me haluttaisiin hyötyä meidän suhteista suhun!
– No en mä nyt tiedä, miten musta on hyötyä…
– Mä ehdin kavereille mainita, että voisit varmasti auttaa meitä! Me ollaan suoraan sanoen kaikki niin köyhiä tällä hetkellä, että lipuille olisi käyttöä. Marleenahan opiskelee vielä, Angelika lomautettiin ja kirjastossa palkat ovat mitä ovat, Pia keskeytti ja puristautui vasten Kerkon keskivartaloa. Tilaisuus saada ilmaisliput suolaisen hintaiselle keikalle oli niin hyvä, että sen takia kumppania kannatti vähän pehmitellä.
– Ai, no tota… Ymmärrän sinänsä, onhan tässä itelläkin samaa, mutta en välttämättä pysty…
– Ja tässähän olisi hyvä tilaisuus tehdä hyvä vaikutus mun kavereihin, ennen kuin olet edes tavannut niitä, Pia ehdotti kuuntelematta Kerkon vastausta loppuun.
Välttelevä asenne sai jopa hupparin nypyt tuntumaan ärsyttävämmiltä. Jos lippuja ei irtoaisi, niin sille ei mitään mahtaisi, ja verkkokauppaan ehtisi vielä ostoksille. Olennaisempaa oli, että jos Kerkko ei voinut vaivautua edes kysymään näin yksinkertaista asiaa, oli kyseessä pitkä ja punainen miinus kumppanin huonojen ominaisuuksien listaan. Pian harmiksi Kerkko jäi edelleen kiertelemään asian ympärillä.
– Siinä se ongelma vähän onkin, kun auttaisin sua mielellään, mutta kun kaveritkin… Nyt ei oikein irtoaisi.
Saamattomuus oli anteeksiantamattoman ärsyttävä punainen vaate.
– Jos kerran pienenkin palveluksen tekeminen on sulle näin vaikeaa, niin unohda koko juttu! Mun ystävillä olikin susta liian ruusuinen kuva, Pia näpäytti.
Selvästi Pialla itselläänkin oli pohdittavaa Kerkon suhteen. Tositilanteessa ihmisten todellinen luonne paljastui, ja vatulointi näin mitättömän pyynnön kohdalla kertoi paljon Kerkon luonteesta. Oliko Kerkon jatkuva miellyttämisen tarkoitettu savuverhoksi piileville puutteille?
Kerkon kasvoilla näkyi kevyt kauhu, kun hän huomasi tilanteen kehittyvän väärään suuntaan.
– Tota, jos tämä on teidän porukalle näin tärkeä asia, niin totta kai mä hoidan tämän. On vain ollut viime aikoina vähän… Mutta ei sun tarvitse siitä huolehtia. Laitetaan liput kuntoon, hän hyvitteli.
Ehkä kyseessä ei ollutkaan pysyvä luonnevika vaan hetkellinen ja korjattavissa oleva velttous. Jotkut miehet kaipaavat pientä tönäisyä oikeaan suuntaan saadakseen asioita aikaan. Oikeita toimintamalleja oli syytä tukea palkinnolla, jotta ne jäisivät pitkäaikaiseen muistiin.
– Mahtava juttu! Olenko muuten sanonut, että en oikein pidä tästä sun hupparista? Pia kujersi.
Kerkko näytti siltä, että oli pudonnut ensin kärryiltä ja kierinyt tieltä vielä ojan pohjalle. Pia otti suoran katsekontaktin Kerkkoon ja hymyili enkelimäisesti.
– Ensi lauantaina olisi oikein kivaa nähdä sut ilman sitä, Pia sanoi, ja Kerkko sai jälleen kiinni jutun juonesta.