– Nå men det gick åt helvete, Anton totesi hyväntuulisesti.
Anton nosti hiukan aurinkolasejaan katsoakseen oikein tarkkaan, miten päin helvettiä hän olikaan huitaissut pallon. Helpohko parimetrinen putti oli painunut selvästi reiän ohi, ja pallo oli vierinyt viheriöllä reilusti alkuperäistä puttausmatkaa kauemmas.
– Pidä suusi kentällä, poika, kiroilet sitten suihkun puolella, Gunnar huomautti.
– Isä hei, ei tuo oikeastaan ollut kiroilua, Anton totesi vain faktan, Camilla sanoi.
Anton väänteli siskolle naamaansa ja teki äidilleen tilaa. Golfkenttä oli arkisena tiistaiaamuna varsin hiljainen, heidän onnekseen. Viiden hengen ryhmäkoko ei ollut paras mahdollinen edes puolikkaalle kierrokselle, mutta heidän hitaasti etenevä ryhmänsä oli jo kertaalleen päästänyt toiset pelaajat ohitseen ja keskustelleet sen aikaa Filippan perheen juhannussuunnitelmista. Espanjan aurinko porotti jo toukokuussa lämpimämmin kuin Suomessa keskikesällä, ja Camilla nautti täysin siemauksin auringon syleilystä.
Nyambura, joka oli mallaillut omaa puttilinjansa Antonin valmistautuessa lyöntiinsä, asetti pallonsa viheriölle. Hän katsoi nuorimpia lapsiaan merkitsevästi ja keskittyi lyöntiin. Sisarukset hiljenivät, mutta irvistelivät edelleen toisilleen äidin putatessa pallonsa onnistuneesti reikään.
– Hyvä äiti, se taisi olla bogey? Ja älkää te kaksi jaksako, ei teitä uskoisi aikuisiksi ellei olisi juhlinut niin monta kertaa teidän synttäreitä, Filippa moitti sisaruksiaan.
Filippa piti tiukasti kiinni isosiskon oikeudesta ojentaa tarvittaessa Camillaa ja Antonia, vähintään perinteitä kunnioittaakseen. Filippa näki lapsuudenperhettään kasvokkain pari kertaa vuodessa, ja vanhoihin rooleihin sujahtaminen oli osa jälleennäkemisen viehätystä. Camilla ja Anton ohittivat siskonsa torut vastaan aivan yhtä huolettomasti kuin nuorempina, mutta lopettivat sentään naamanvääntelyn.
– Tietäisit vain Filippa, miten sinua tarvittaisiin välillä hillitsemässä näitä kahta. Aivan kuin pikkulapsia edelleen kaitsisi, Nyambura huokaisi, mutta ei saanut nuhteisiinsa tarvittavaa ankaruutta hyvin sujuneen kierroksen jälkeen.
Kolmesta sisaruksesta Filippa oli onnistunut keräämään eniten aikuispisteitä. Hän asui Alicantessa puolisonsa Mateon ja kahden lapsensa kanssa idyllisessä vanhassa kivihuvilassa, jonka puutarhassa kasvoi vaaleanpunaisia kukkia täynnä olevia pensaita ja matalia mäntyjä, jotka pohjoismaisiin petäjiin tottuneelle näyttivät lähinnä ylikasvaneilta pensailta. Nyt huvilassa oli elämää tavallistakin enemmän, sillä Filippan lapsuudenperhe oli majoittunut sinne viikoksi. Iso osa ajasta oli mennyt kuulumisten vaihtamisen lisäksi juhlajärjestelyissä, sillä Filippa oli viimein perustanut pitkään haaveissa olleen oman vaatebrändin suunnittelijaystävänsä kanssa. Filippa itse oli ehdottanut puolikasta kierrosta rauhoittaakseen hermojaan ennen lanseerausta.
Sisko eli kaikin tavoin täysikasvuisen ihmisen elämää, mutta ainakaan isänsä silmissä toiset kaksi lasta eivät olleet lunastaneet paikkaansa aikuisten pöydässä.
– Jos käyttäydytte nätisti, niin pappa ostaa teille jäätelöt kierroksen lopuksi, Gunnar sössötti, mikä sai Antonin irvistelemään ja Camillan näyttämään kieltään. Vaikka Gunnar ei piinannut lapsiaan puujalkavitseillä, loputtomilla tarinoilla vanhoista kovista ajoista tai muilla perinteisillä isätaktiikoilla, tiesi hän silti varsin hyvin mistä narusta vetämällä heidät sai kiemurtelemaan kuin teini-ikäiset sukujuhlissa.
Filippa seurasi äitinsä esimerkkiä ja puttasi oman pallonsa onnistuneesti viimeiseen reikään. Peliporukasta juuri Filippa ja Nyambura olivat innokkaimpia kenttien kiertäjiä, tosin Gunnar ei tullut paljoa perässä. Camilla ja Anton eivät päässeet tasoituksellaan kehumaan, mikä ei heitä haitannut. He ottivat kierrokset enemmän huvin kuin urheilun kannalta, ja jos silloin tällöin pääsi kokemaan onnistumisen elämyksiä golfin parissa, niin mikäs sen mukavampaa.
Kierroksen loppu oli kiinni enää peliporukan kahdesta heikoimmasta lenkistä. Gunnar oli jo aiemmin huitaissut harvinaisen komean lyönnin puolestavälistä väylää aivan reiälle, viimeistellyt kierroksensa tyylillä ja ottanut pienen siemauksen birdie-pullostaan. Sen jälkeen hän oli seurannut polleasti hymyillen muiden peliä. Filippa ja Nyambura asettuivat hänen vierelleen odottamaan.
– Ei mitään paineita, mutta olisi kiva, että ehtisin vielä ennen avajaisia suihkuun ja meikkaamaan, Filippa kettuili. Golfetiketin noudattaminen oli perheen kesken rakoillut ennenkin, ja päivän rento tunnelma söi jopa mallipelaajien käytöstapoja.
– Oliko muuten vielä tarpeen hakea lisää kuohuviiniä? Me voimme Gunnen kanssa hoitaa asia, niin saat rauhassa keskittyä iltaan, Nyambura lupasi.
Filippa odotti, että Camilla sai putattua – ohi – ennen kuin vakuutti, että kaikkea oli jo ostettu tarpeeksi. Nyambura halasi Filippaa nopeasti mutta lämpimästi.
– Anteeksi jos puutun liikaa järjestelyihin, äiti on vain niin kovin ylpeä sinusta!
– Ja niin ollaan me muutkin! Camilla huikkasi väliin lannistumattoman positiivisena surkeasti sujuvasta pelistä huolimatta. – Mutta olen vähän kahden vaiheilla, laittaisinko yhden kotoa otetun mekon mukaan vai pitäisikö panostaa vähän ja ostaa uusi. Äiti, jos et hae niitä kuohareita, niin ehdittäisiinkö käydä shoppailemassa?
– Jos tarvitset lisää päällepantavaa, niin voisit joskus hakea meille vuosikausia sitten varastoimasi vaatteet, Nyambura huomautti. – Aina ratkaisu ei ole ostaa vain uutta, uutta, uutta. Tai ainakin voisit käyttää vain omia rahojasi ostoksilla käyntiin, kun yhteiset shoppailureissut menevät yleensä minun piikkiini.
– Älä nyt, rakas, Gunnar toppuutteli. – Mitä vikaa siinä on, että Camilla vähän hemmottelee itseään? Elämä on tehty nautittavaksi eikä kituutettavaksi, ja yhden mekon hinta on lopulta pieni raha onnellisuudesta.
– Jos haluat, niin voit valita itsellesi yhden mekon minun kokoelmastani. Se voi vaikka olla onnittelulahja vakituisesta työpaikasta, Filippa ehdotti.
Kompromissiratkaisu sai molemmat vanhemmista nyökyttelemään hyväksyvästi, ja Camilla itse hihkaisi ilosta ja halasi siskoaan kiitokseksi. Camilla oli allekirjoittanut uuden työsopimuksen juuri ennen matkalle lähtöä, ja saavutuksen kunniaksi oli nostettu ensimmäiset maljat jo lentokenttäbaarissa.
Camilla oli ehtinyt ajatella vakipaikan plussia ja miinuksia usealta kantilta ja jopa jutella Ollin kanssa ura-asioista ennen kuin Petrin ennakoima puhelu oli viimein tullut. Ollista ei sinänsä ollut hyötyä ratkaisun tekemisessä, mutta tämä oli sentään jaksanut kuunnella Camillan omia pohdintoja aiheesta useamman illan ajan. Kaiken kaikkiaan Camilla oli hyvin tyytyväinen siihen, miten kypsästi hän oli analysoinut tilannetta. Hän oli jopa ensimmäistä kertaa elämässään tutustunut omaan eläkelaskelmaansa, vaikka olikin sulkenut sen erittäin nopeasti nähtyään ankean vilauksen tulevasta.
Herkkä hetki keskeytyi, kun Anton keskittyi omaan puttaukseensa ja löi toisen kerran ohi. Antonin pitkä faaan sai Gunnarin huokaisemaan yhtä pitkään, mutta Camilla oli jäänyt pohtimaan mekkokeskustelua.
– Ihana saada sellainen mekko, jota tulee varmasti käytettyä useammin kuin kerran. Enhän minä edes käytä niitä niin paljon, että koko ajan kannattaisi ostaa uusia, Camilla tunnusti puttauslinjaa katsellessaan. – Oikeastaan kun asiaa miettii, niin arjen läpi tulee mentyä muutamalla luottovaatteella, vaikka kuinka ostaisin uusia asuja.
Universumi ei halunnut rangaista Camillaa vaatteiden hamstrauksesta, sillä hän sai viimein pelattua kierroksensa loppuun. Anton, jonka olisi pitänyt keskittyä omaan lyöntiinsä, jäi pohtimaan äskeistä keskustelua.
– Olisikohan tuossa sovelluskehityksen paikka? Aika monella ihmisellä on varmasti ongelmia vaatekaapin sisällön hallinnassa, Anton mietti ääneen.
Filippa katsoi veljeään epäilevästi. Anton oli aina ollut kiinnostunut teknologiasta, etenkin tietokoneista ja älylaitteista, ja oli aikuisena löytänyt henkisen kotinsa insinööriopiskelijoiden joukosta. Kännykkäsovellukset olivat Antonin todellinen lempilapsi, ja jo opiskeluaikana hän oli kehittänyt oman kaveripiirinsä ihmeteltäväksi muun muassa parturissakäyntisovelluksen, johon kerättiin dataa mittaamalla omat mahdollisimman suoraksi venytetyt hiukset viivottimella. Kun tuloksia kirjasi huolellisesti vähintään puolen vuoden ajan ja jokaisen parturikäynnin jälkeen, pystyi sovellus lopulta päättelemään optimaalisimman ajankohdan seuraavalle salonkivierailulle. Kun Anton oli intoa puhkuen esitellyt sovellustaan koekäyttäjille, olivat useimmat todenneet voivansa päätellä parturoinnin olevan tarpeen ihan vain peiliin katsomalla.
Pienistä vastoinkäymisistä lannistumatta Anton oli vuosien aikana ideoinut paljon muitakin sovelluksia aina toimistokäyttöön suunnitellusta nitojien varausjärjestelmästä – joka seurasi myös niittien kulutusta – mikroruoan kuumuutta mittaavaan sovellukseen, joka toimi ateriaan asetetun anturin avulla.
Innostunut Anton usutti perheenjäsenensä testaamaan uusimpia innovaatioitaan, ja Filippa oli jo aiemmin tänä vuonna torpannut yhden Antonin kuningasideoista. Veli oli kehittänyt kuvioitujen kankaiden kaavojen asetteluun tarkoitetun sovelluksen, jonka avulla kuviot saisi kohdistettua aina tismalleen samalla tavoin jokaiseen vaatekappaleeseen. Ennen kuin sovellusta päästiin edes kokeilemaan käytännössä, Filippa huomautti, että Anton ei ollut tullut ajatelleeksi hukkapalojen syntymistä eri kokoisia vaatteita leikatessa. Tuotteista olisi tullut identtisiä, mutta sovelluksen käyttäminen olisi tehnyt liiketoiminnasta nopeasti kannattamatonta.
– Vaatekaappisovelluksia on aika paljon jo valmiiksi. Ne ovat loppujen lopuksi aika vaivalloisia, kun vaatteet pitäisi niitä varten kuvata erikseen, Filippa tyytyi toteamaan intoa puhkuvalle veljelleen.
Rattaat pyörivät Antonin päässä jo niin vinhasti, että hän puttasi pallon reikään lähes ohimennen.
– Saisiko siitä sitten helpompaa? Jos vaikka peiliin asentaisi sovellukseen yhdistetyn kameran, joka ottaisi automaattisesti kuvia eri vaateyhdistelmistä, Anton pohdiskeli.
– En todellakaan haluaisi omaan makuuhuoneeseen automaattista piilokameraa, Filippa tuhahti niin antaumuksellisesti, että Camillaa alkoi naurattaa. Anton poimi pallonsa reiästä ja lähti suorittamaan mentaalista korjausliikettä.
– Okei, kieltämättä tuossa on yksityisyys- ja tietoturvaongelmia. Mutta vaatteiden kiertoa saisi takuuvarmasti jotenkin parannettua. Jos ensin saisi käyttäjän näkemään vaatteiden rekisteröinnin vaivan… Hei joo! Aina kun käytät jotain vaatetta, teet merkinnän sovellukseen, ja jos joku vaate on käyttämättä kolmea kuukautta pidempään, ehdottaa sovellus sitä käyttäjälle automaattisesti. Siihen voisi ohjelmoida push-ilmoituksen samaan aikaan, kun käyttäjän herätyskellosovellus aktivoituu, Anton papatti omasta ideastaan haltioituneena.
Filippa ei vieläkään ollut vakuuttunut.
– Entä kausivaatteet? Kuka haluaa ilmoituksia käyttämättömästä villapaidasta keskikesällä?
Anton heittäytyi mietteliääksi samalla, kun työnsi putterinsa bägiin. Filippa työnsi lipun paikalleen reikään ja seurue lähti kävelemään hiekkatietä klubirakennukselle päin.
– Okei, tarvitaan siis lisävalinta, jolla käyttäjä voi merkitä vaatteen vain tiettyä vuodenaikaa varten käytettäväksi.
Camilla pisti oman lusikkansa soppaan.
– Aika monella ihmisellä on myös useamman koon vaatteita varastoituna siltä varalta, että oma paino heilahtelee. Tai siis, näin olen kuullut kerrottavan, hän lisäsi nopeasti.
Kun insinööri on asialla, eivät pikku yksityiskohdat hidasta innovaatiota.
– Olisikohan mahdollista tuoda sovellukseen dataa älyvaa’an kautta? Vaihtoehtona voisi olla vaikka vyötärön ja rinnanympäryksen mittaaminen, mutta pitäisikö siinä tapauksessa jokaisesta vaatteesta ottaa myös mitat? Ne pystyisi varmaan laskemaan kuvista, jos kuvassa olisi mukana vaikka viivain antamassa mittasuhteita…
Gunnar katsoi poikaansa kärsivin ilmein.
– Anton, eikö kannattaisi joskus aloittaa sovellusten kehittäminen tutustumalla siihen, mitä ihmiset oikeasti haluavat? Tekisit vaikka kevyttä markkinatutkimusta ensin. Muuten tuhlaat aikaa puuhailemalla hyödyttömien asioiden parissa. En hirveän montaa kokeilua enää viitsisi rahoittaa.
Käsikynkkää Gunnarin kanssa kulkeva Nyambura taputti puolisoaan kevyesti kämmensyrjälle.
– Älä asetu luovan kokeilemisen tielle! Välillä pitää kulkea vähän matka väärään suuntaan ennen kuin oikea polku löytyy. Ja onhan jokainen koodattu sovellus joka tapauksessa hyvää harjoitusta tulevaa menestystä varten.
Filippa katsoi kumpaakin vanhempaansa toinen kulmakarva lähes hiusrajaan asti nostettuna.
– Miksi te edes kustannatte kahden aikuisen elämää? Ymmärrän ihan hyvin, että halusitte tarjota Camillalle ja Antonille matkat tänne, että pääsitte kaikki osallistumaan lanseeraukseen, mutta kaikki muu on pelkkää hemmottelua.
– Koska äiti ja isä tykkää meistä enemmän kuin sinusta, nännätti Camilla, joka ei näin kauniilla ilmalla halunnut puida jotain niin rumaa kuin raha-asiat.
– Ja jos oikein muistan, niin meille kahdelle luvattiin myös jäätelöä hyvästä käytöksestä, Anton huomautti. – Mutta vain meille kahdelle, Pippaa ei mainittu.
Sisarukset aloittivat iloisen kinastelun siitä, olivatko he kaikki yhtäläisen oikeutettuja jäätelöön vai kuuluisiko Filippan kustantaa omat herkkunsa. Väittelyn katkaisi Gunnar lupaamalla, että hän voisi jäätelön lisäksi tarjota myöhäistä lounasta koko porukalle. Kun yksityiskohdista oli sovittu, jakaantui peliporukka pukuhuoneisiin hyvässä hengessä.
Vaikka Filippa ei kovin vakavissaan moittinut vanhempiaan hövelistä rahankäytöstä, jäi taustalla oleva totuus kaihertamaan Camillan mieltä. Hän ei ollut koskaan laskenut, millaiseen elintasoon hänellä olisi varaa, jos esimerkiksi kodista pitäisi maksaa markkinahinnan mukaista vuokraa. Keskustakolmion kustannukset söisivät todennäköisesti valtaosan kirjastovirkailijan vähäisestä palkasta.
Ainakin palkkaa olisi jatkossa tulossa takuuvarmasti, sillä vakipestistä tuskin tulisi lähtöpasseja ihan pienistä virheistä. Toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen sopisi erinomaisesti lupaus vastuullisemmasta taloudenpidosta. Ei turhaa shoppailua, joka rahojen lisäksi ikävästi kulutti maailman luonnonvaroja.
Lupaus ei tietenkään koskenut järkeviä menoeriä, kuten uusien kesäkenkien ostamista vanhojen ja jalalle huonojen tilalle. Ollille hän oli luvannut langattomat kuulokkeet syntymäpäivälahjaksi, eikä ollut mitään mieltä ostaa huonoa laatua, sehän vasta kalliiksi kävisi pitkällä aikavälillä. Espanjasta monet ostoksista saisi tehtyä halvemmalla, joten oikeastaan kauppakierros täällä ollessa olisi vain järkevää varautumista tulevaan, ja mitä iloa palkasta ylipäänsään oli, jos sitä ei saanut käyttää mihinkään mukavaan?
Ajatteluketjuunsa tyytyväisenä Camilla kirjasi itselleenkin muutaman aikuisuuspisteen ja suuntasi hyvillä mielin suihkuun.