Avonaisesta ikkunasta kävi kevyt tuulenvire, joka ei jaksanut liehuttaa sivuun vedettyjä raskaita pimennysverhoja. Ulkoa kuului liikenteen tasainen kohina, lähestyvien ja loittonevien autojen humina. Illan viileydessä oli ihanaa käpertyä vasten lämmintä ihoa ja nauttia rakastelun jälkeisestä raukeudesta. Helposti paleleva Pia oli kaivautunut syvälle Kerkon kainaloon ja kiertänyt käsivarren tämän rintakehän ympäri. Kerkkoon kietoutuminen oli kuin auringon lämmittämään hiekkaan painautuminen rantalomalla, paitsi että bikinien alaosa ei mennyt täyteen hiekkaa.
Kerkko silitteli silmät kiinni Pian lantion kaarta. Oikeastaan Pia ei olisi ehtinyt jäädä nauttimaan jälkilämmöistä, sillä Elisaa pitäisi lähteä hakemaan leikkitreffeiltä. Hoitokaverin isä oli mennyt hövelisti lupaamaan, että lasta ei tarvinnut olla minuutilleen kahdeksalta hakemassa pois, ja Pia aikoi venyttää kellonajan määritelmää niin pitkälle kuin kehtasi. Vessaan tosin pitäisi jaksaa mennä ihan vain siksi, ettei Piaa huvittanut litkiä karpalomehua seuraavan viikon ajan.
Pia rakasti näitä hetkiä, jotka hän sai viettää onnellisuuskuplan sisällä. Samassa hän havahtui miettimään sanavalintaansa. Rakastaa. Siinäpä liian voimakas sana tilanteeseen, etenkin vähän laajemmin mietittynä. Kerkossa oli toki paljonkin rakastettavia ominaisuuksia, mutta jos Pian olisi pitänyt kuvailla ajatuksiaan miehestä yhdellä sanalla, olisi ”vaivaton” kuvannut tilannetta parhaiten.
Oikeastaan Pia huomasi rakastavansa Kerkon tarjoamaa mahdollisuutta uppoutua omaan mielihyvään. Eikä kannattanut lainkaan vähätellä sitä, että Kerkko oli tosi, tosi hyvä panemaan. Miehen itsetunto ei myöskään musertunut välittömästi, kun Pialla oli sanansa sanottavana omista orgasmeistaan ja keinoista niiden tuottamiseen. Satunnaisten nettituttavuuksien kouluttaminen oli turhaa, mutta Kerkon kohdalla huolellinen työ oli tuottanut miellyttäviä tuloksia.
– Sä olet aivan uskomaton, Kerkko huokaisi.
Yllättävä keskustelunavaus, mutta Pia ei aikonut protestoida näin osuvaa luonnekuvausta.
– Halusitko ihan muuten vain ylistää mun erinomaisuutta vai mistä moinen julistus?
– Oli pakko ääneen ihailla äskeistä kehonhallintaa. Oletko sä harrastanut joskus voimistelua vai miten saat kiemurrettua itseäsi noin?
– Nuorempana kävin taitoluistelussa. Ei mennyt näköjään hukkaan seisomapiruettien treenaaminen.
– Mä en olekaan aiemmin ihaillut yhtä läheltä sun nilkkatatuointia.
– Ai, siihenkö sä äsken keskityit? Ja mä kun ajattelin, että sain sun mielenkiinnon pidettyä yllä ihan muilla keinoilla, Pia kiusoitteli.
Kerkko kääntyi Pian ylle ja painautui tiukemmin tätä vasten. Pia kietoi kätensä Kerkon kaulan ympärille ja nautti suukoista, joita Kerkko antoi pitkin kaulaa ja leukapieltä, lopulta päätyen pitkään intohimoiseen suudelmaan suoraan suulle. Harmi, ettei toiselle kierrokselle olisi aikaa. Pia silitteli Kerkon lihaksikasta selkää ja ihaili leveitä hartioita. Niin kliseistä kuin se olikin, treenattu Y-vartalo oli eniten Pialle mieleen, vaikka ei pelkästä lihaksesta ollutkaan iloa ilman siedettävää persoonallisuutta.
Kerkko tukeutui kyynärvarsiinsa ja jäi puolittain Pian päälle makaamaan.
– Vannon, että vain ohimennen vilkaisin. En ihan saanut selvää, mikä se oli. Joku lintu?
Monet häpesivät nuoruutensa typeriä tatuointeja, mutta tällä kuvalla oli paljon enemmän arvoa kuin sen koko ja laatu antoivat ymmärtää. Tatuointi oli suttaantunut ja himmentynyt jo parissa vuodessa ottamisen jälkeen, mutta hyvät muistot olivat pysyvämpiä.
– Se on perhonen. Otettiin Marleenan ja Angelikan kanssa samanlaiset tatskat etelänlomalla, vähän tietysti kännissä ja läpällä. Aivan katastrofaalisen surkea ajatus, koska meillä oli vielä kolme päivää rantaelämää jäljellä. Perhosparkaa ruokittiin merivedellä ja aurinkorasvalla, ja se pääsi vähän tulehtumaan. Mutta reissu oli aivan mahtava, ei olla sen jälkeen pystytty toteuttamaan vastaavaa, Pia muisteli ja veti kynttään pitkin Kerkon täydellisen sileää pakaraa.
– Tosi upeaa, että oot saanut pidettyä yhteyden vanhoihin ystäviin. On mullakin jotain kouluaikaisia kavereita, joiden kanssa nähdään kerran pari vuodessa, mutta muuten on mennyt piirit aika uusiksi, Kerkko harmitteli. – Sä olet niin aikaansaava niin monessa jutussa.
– Vuorokauden tuntien maksimointi on mun supervoimani, Pia kehräsi ja puristi kevyesti Kerkon kankkua.
– Ei mulla kaikkien vanhojen kavereiden kanssa välttämättä olisikaan niin hirveästi puhuttavaa, Kerkko pohdiskeli välittämättä takamukseensa kohdistuvasta hyökkäyksestä. – Te tunnutte tykkäävän niin monista samoista jutuista, niin kuin vaikka musasta. Millainen muuten Silent Mistressin keikka oli?
Viaton kysymys, johon vastaaminen ei ollut aivan niin helppoa kuin Kerkko kuvitteli. Olisi pitänyt pokkana kertoa keikan olleen ihan mahtava, mutta Pia ei kunnioittanut ihmisiä, jotka valehtelivat tehdäkseen omasta elämästään helpompaa. Siksi hän ei suonut itselleenkään oikeutta taivuttaa totuutta.
– Ai, siinä… kävi vähän hassusti. Me ei koskaan päästy keikalle asti, kun etkot venyivät. Mutta kiitos silti niistä lipuista, oli ihan superkilttiä sulta pyytää niitä meille!
Laulupelin parissa oli vierähtänyt suunniteltua pidempään, ja Angelika oli innostunut ihan tosissaan flirttailemaan Matiaksen tai Latiaksen kanssa, kumpi sitten olikaan ollut se silmälasipäinen. Bileiden isännältä oli kotiviinin lisäksi löytynyt salainen kätkö drinkkitarvikkeita, joista juhlakansa oli alkanut kehitellä kekseliäitä juomaratkaisuja, useimmiten kotiviiniin yhdistettynä. Alkuilta oli hulahtanut huomaamatta lähemmäs puoltayötä, ja siinä kohtaa keikalle ei olisi enää ehtinyt ajoissa. Siksi naiskolmikko oli vaihtanut suunnitelmaa ja siirtynyt ensimmäisistä bileistä jatkoille, joillaa Matias ja Latias olivat stripanneet kalsarisilleen Simo Salmisen Pornolaulun tahtiin yleisön kannustaessa.
Kerkko makasi edelleen puoliksi Pian päällä, mutta hiuksia sivelevä käsi pysähtyi kesken liikkeen. Pia arvasi miehen pahoittaneen mielensä, ehkä ihan aiheestakin, ja päätti hyvitellä.
– Hei, me ihan tosissaan arvostetaan sun vaivannäköä. Mä etenkin arvostan sitä. Ilta oli aivan erilainen kuin suunniteltiin ja nyt oikeastaan ärsyttää, että bändi jäi välistä, mutta en todellakaan unohda mitä teit meidän puolesta. Joku toinen ei olisi edes vaivautunut pyytämään vapaalippuja, mutta siksi sä oletkin ihan supermahtava ja ansainnut multa vähintään sata miespistettä.
Kerkko katsoi Piaa kummastuneena ja vähän ärtyneenäkin.
– Siis… En mä saanut niitä maksutta. Promoottori antoi vähän alennusta, kun oikein kinusin.
Ensin aalto kylmäävää ymmärrystä, sitten punastuttava häpeän ryöpsähdys. Tilanteen tiukka kyseenalaistaminen oli paras puolustus.
– Siis mitä, en todellakaan olettanut että lähdet ostamaan meille lippuja! Ajattelin, että tapahtumapuolella on helppo saada ilmaislippuja, tai että ne tulee vähän kuin työn bonuksena.
– Mä olin siellä päivän verran jeesaamassa kiireapuna, ei ne tämmösille jokapaikanspedeille lyö vapareita kouraan.
Pia hypähti sängystä ylös ja syöksyi käsilaukulleen hakemaan kännykkää.
– Mä laitan sulle heti lippurahat. Onko sulla joku maksusovellus käytössä? Pia tenttasi.
– Ei sun tarvitse, Kerkko mutisi ja veti peiton päälleen ikään kuin alastomuuttaan nolostellen.
– Totta kai mä laitan. Mikset heti voinut sanoa, mitä näille tuli hintaa? Pia ärhenteli ja tuijotti Kerkkoa.
– Antaa oikeasti olla. Tää oli mun moka, kun en tajunnut pyytää, Kerkko kierteli. – Ei se niin iso summa edes ollut.
– Mä maksan sitten seuraavalla kerralla sun ruoat, kun käydään syömässä, Pia vaati. – Mennään johonkin vähän parempaan paikkaan, mä tarjoan myös juomat ja jälkkärit.
Kerkko näytti valmiilta suostumaan mihin tahansa sovintoehdotukseen, joka saisi tukalan tilanteen päättymään mahdollisimman nopeasti.
– Sopii, sopii.
– Mennään vaikka tällä viikolla. Ootko sunnuntaina vapaalla?
– Mä olen sunnuntaista tiistaihin auttamassa isää muuttohommissa…
– Selvä, mieti sitten ensi viikolle pari aikaehdotusta ja ravintolavaihtoehtoa. Mahdollisimman pian, niin voin tehdä pöytävarauksen, Pia käskytti.
Ikkunasta tuleva tuulenvire tuntui äkkiä viimalta, joka kylmäsi alasti keskellä huonetta seisovaa Piaa. Mitään sanomatta hän alkoi pukeutua, ja hetken peiton alla odotettuaan Kerkko ryhtyi samaan huoneen toisella laidalla. Miksei Kerkko voinut selkeästi kertoa, mistä liput olivat tulleet? Kiitollisuus oli asia erikseen, mutta Pia ei halunnut olla kenellekään velkaa. Itseään oli turha sotkea sitoumuksiin, joista ei voinut halutessaan kävellä kunniallisesti pois.